Meriläinen Reetta: Tytön tie

Tämänkin löysin kirjaston bestseller-hyllystä. Oli kiinnostava lukea peräkkäin kahden suomalaisen menestyneen naisen, Merete Mazzarellan ja Reetta Meriläisen kirjat omasta elämästään. Hyvin erilaiset kirjat, hyvin erilaiset ihmiset ja hyvin erilaiset lähtökohdat.

Aurinkokissansa Mazzarella kirjoittaa jäsentelemättä, tajunnanvirranomaisesti, muiden tekstejä lainaillen, Meriläinen taas jäsennellysti ja niin että omat kokemukset antavat laajemman kuvan yhteiskunnallisista oloista ja kehityksestä. Molempia on hauska lukea ja molemmilla pilkottaa rivien välissä huumori. Meriläisen muistelut ovat nostalgista luettavaa. Suomi on kulkenut huikean matkan 1950-luvulta.

Meriläinen on kotoisin Pohjois-Karjalan Polvijärveltä, Kiteeltä ja Joensuusta. Kotoa hän on saanut vahvat eväät: opin kovaan työhön ja pulassa olevien lähimmäisten auttamiseen. Äidin opit olivat, ettei kukaan ole liian köyhä auttamaan ja ettei hyvä jakamalla lopu. Omasta annettiin, vaikka ei itselläkään kovin paljon ollut. Lahjakkaana tyttönä Meriläinen pääsi elämässään pitkälle, Helsingin Sanomien päätoimittajaksi, mutta uusiin haasteisiin tarttuessaan punnitsi tarkkaan riittävätkö omat rahkeet ja onko työ sitä mitä sisimmässään haluaa.

Hyvän kuvan Suomen luokkayhteiskunnan olemuksesta Meriläinen antaa viimeisessä luvussa, jonka on nimennyt Kalustetuiksi olohuoneiksi. Häntä on jäänyt vaivaamaan kuulemansa lause: ”Tätähän ei voi ymmärtää, ellei ole kasvanut kalustetuissa olohuoneissa.”  Tämän hän päätteli viittaavan siihen, että ”kalustetuissa olohuoneissa” kasvaneilla on menestyneiltä esi-isiltä perittyä sivistystä, ylivertaista tietämystä  ja hienostunutta käytöstä. Hänestä asiaa olisi auttanut, jos itseään kalustetuissa olohuoneissa kasvaneina pitäneet olisivat itse olleet asiasta eläviä todisteita. Itseltään hän katsoo puuttuvan sekä palava halu että asiaan tarvittava juhlallisuusgeeni. Hän sanoo: ”Taidan pitää enemmän arvostamieni ihmisten ja heidän ajatustensa täyttämästä olohuoneesta, jonne arroganssilla ja omahyväisyydellä ei ole asiaa.”