Sade on omalla tavallaan kaunista ja rauhoittavaakin, mutta koiralle sitä turha selittää. Ainakaan Elli ei näytä ymmärtävän, miksi emäntä ei väännä hanaa kiinni.
Kävin katsomassa Taneli Eskolan valokuvanäyttelyn Valokuvataiteen museossa. Hienoja ja vaikuttavia kuvia, joiden ääreen oli hyvä pysähtyä. Melkein kaikki olivat mustavalkoisia.
Vaikka väriteknologia on kehittynyt huimasti ja mahdollisuus värin tallentamiseen on tietysti välttämätöntä, kannattaa silti välillä jättää värit pois. Ainakin sadekuviin mustavalkoisuus sopii mielestäni paremmin. Ja Ellin katsekin tulee paremmin ymmärrettäväksi ilman värejä. Oleellinen pääsee paremmin esille. Toisinaan less is more.
Ei tällaisena päivänä oikein muuta voi tehdä kuin pötkötellä sängyllä ja
kääntää välillä kylkeä
No, onneksi ikkunasta sentään voi tarkkailla maailmanmenoa. Se onkin Ellin mielipuuhaa.
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.