Nimi tuo mieleen Voltairen, mutta ei minulle auennut miksi
kirja on sillä tavalla nimetty. Vetävä nimike, kieltämättä.
Kirjassa kuolleet ovat luonamme, auttavat tekemään
ratkaisuja tietämättämme. Päähenkilön Aurelian suojelusenkeli on hänen lapsena
kuollut identtinen kaksossisarensa, jonka hän suojelusenkelissään tunnistaa
vasta ajan kuluttua. Paitsi kuolleen sisarensa, Aurelia näkee myös kuolemaa
lähestyvän isänsä astraalihahmon. Aika
ajoin Aurelia pystyy myös ikään kuin kuulemaan muiden ihmisten ajatuksia.
Tavallaan tämä on mielenkiintoistakin.
Kuten niin moni kirja nykyään tämäkin on rakennettu siten,
että jokainen kappale on aina toisen henkilön näkökulmasta, lähinnä Aurelian ja
hänen äitinsä. Kirjan juoni käsittelee Berliinin muurin murtumista, joko
takautumina Aurelian äidin osioissa tai nykyaikaan sijoittuvissa Aurelian
osioissa, joissa valmistellaan Berliinin sijoittuvaa näytelmää.
Pulkkinen kirjoittaa hyvin ja mielikuvitusta hänellä
riittää. Hänen aikaisemmista kirjoistaan pidin Totuudesta, en niinkään Rajasta.
Tämä on siltä väliltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.