keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Nesser Håkan, Nortons filosofiska memoarer




Hauska kirja rhodesiankoira Nortonin mietteistä. Norton on oikea maailmankansalainen, onhan hän asunut perheensä kanssa Tukholmassa Gotlannissa, Lontoossa, Exmooren nummilla, New Yorkissa vain muutamia paikkoja mainitakseni. Norton tulee toimeen kaikkien kanssa ja pelastaa yhden miehen itsemurhalta ja yhden metsässä loukkaantunen naisen ja tämän papukaijan pahemmilta kohtaloilta. Mielenkiintoista oli miten erilainen koirakulttuuri eri maissa on. Joissakin, kuten Suomessa, koirat on lain mukaan aina pidettävä kytkettyinä (paitsi metsästysaikana maalla). New Yorkissa koirat saavat olla Central Parkissa vapaina aamuisin ennen määrättyä kellonaikaa ja Lontoossa talutushihna on ilmeisesti kokonaan tuntematon käsite; ainakin koirat saavat olla vapaina kaiken aikaa ja kaikkialla. Pubeissa koirat ovat itse oikeutetusta tervetulleita vieraita jotka saavat lämmitellä sohvalla takkatulen loisteessa. Tarjoilu on tietysti tarkoitettu myös heille.
Kirjan tyyliä kuvaa seuraava pätkä, jossa Norton saa seurakseen toisen koiran ja josta hän ajattelee näin:
”Döm om min förvåning när jag en dag fick en kusin. Det var en fjantig liten valp som påminde mer om en fyrbent höna än en hund: smutsvit, fluffig, hårig, ivrig på gränsen till hysterisk, virrig, glosögd och totalt ofilosofisk. En tiondedel av min vikt ungefär när jag först träffade honom, ja herregud, det var svårt att förstå vad man skulle ha honom till. Han hette Melwin, bara det, och hans vårdnadshavare var släkt med mina på något vis. I rakt nedstigande led, som jag tror att det heter, det var därför jag var tvungen att umgås med den fyrbenta hönan. Ras? frågar vän av ordning. Ingen alls; troligen sammansatt av reservdelar som blivit över.“

Siis hauskalla tavalla hiukan konstikasta kieltä, niin kuin sopii koiralle joka yrittää muotoilla ajatuksensa arvokkaasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.