torstai 26. tammikuuta 2012

Pirjo Saarnia: Rasvoilla parempaa terveyttä



Tavattoman mielenkiintoinen kirja ravintorasvoista. Juuri kun olemme oppineet välttämään rasvoja ja ostamaan rasvattomia kevyttuotteita saamme kuulla, että tiettyjen rasvahappojen puute onkin terveysriski!

Kirjoittaja on ravitsemusterapeutti ja terveystieteiden maisteri, joten hän tietää mistä puhuu ja osaa ilmaista asiat tarkasti ja oikein. Kemistinä arvostan sitä, että termit ovat tarkasti oikein aina konjugoituja linolihappoja myöten. Uskottavuus nimittäin karisee heti jos ns. ”asiantuntijat” saarnaavat asioista, joista eivät tiedä tarpeeksi ja paljastavat tietämättömyytensä juuri epätarkoilla tai virheellisillä ilmaisuilla. Pirjo Saarnia tuntee asiansa ja on tehnyt huolellista työtä.

Maallikollekin kiinnostavaa on, miten epätarkkoja kaupallisten elintarvikkeiden tuoteselostukset useimmiten ovat. Melkein kaikki tuotteethan sisältävät mm. kasvirasvaa, joka terminä on terveyden kannalta mitäänsanomaton ellei käy ilmi mikä kasvirasva on kyseessä, onko se kuumakäsiteltyä vai ei ja onko se kovetettua – kokonaan tai osittain. Kasvirasvathan voivat olla terveyden kannalta hyviä tai huonoja ja erityisen huonoja ne ovat kovetettuina, jolloin ne ovat muuntuneet luonnossa esiintymättömiksi trans-hapoiksi. Nämä nimittäin aiheuttavat elimistössä rasvakudoksen tulehtumisreaktioita jollaisia piilee monien salaperäisten vaivojen kuten fibromyalgian takana: selittämätöntä lihas- ja nivelsärkyä, väsymystä ja jäykkyyttä.

Trans-happoja on melkein kaikissa teollisissa elintarvikkeissa; valitettavasti niitä ei Suomessa tarvitse tuoteselosteessa edes ilmoittaa. Eräissä Euroopan maissa ne ovat elintarvikkeissa kiellettyjä! Niiden välttäminenhän olisi teollisuudelle tavattoman yksinkertaista, niitä kun ei luontaisesti missään raaka-aineissa esiinny. Se, että käytetään kemiallisesti muunnettuja rasvoja, johtuu pelkästään voitontavoittelusta.

Tämä siis ”pahoista” rasvoista. Hyviä, elimistölle välttämättömiä, erilaisia omega-happoja saadaan monista elintarvikkeista. Menemättä syvälle erilaisten omega-happo-isomeerien sielunelämään maallikolle riittää, kun pitää huolen siitä, että ruokavalio sisältää riittävästi kalaa tai kalaöljyä ja tietenkin erilaisia vihanneksia, marjoja ja pähkinöitä. Lihaa ja maitotuotteitakaan – siis maitorasvaa – ei pidä unohtaa, sillä myös niiden rasva on pienissä määrin terveellistä, juuri konjugoitujen linolihappojen ansiosta. Tutkimukset ovat myös osoittaneet, että näitä hyviä happoja on runsaammin sellaisten nautojen maidossa ja lihassa, jotka laiduntavat ulkona ja syövät tuoretta ruohoa verrattuna eläimiin jotka syövät säilörehua.

4 kommenttia:

  1. Tuoteselostuksia on usien vaikea lukea. Pienenpienta tekstia yleensa, mutta yritan kuitenkin, samoin kuin yritan valttaa palmuoljya (huile de palme). Syon mielummin vaikka voita.

    VastaaPoista
  2. hpy, Voi onkin terveellisempää kuin palmuöly. Myöskään auringonkukkaöljy ei ole hyväksi. Oliiviöljy ja rypsiöljy ovat hyvien rasvahappojen lähteitä. Mutta näidenkin lisäksi tarvitaan kalaa (rasvaista kalaa kaksi kertaa viikossa) tai kalaöljykapseleita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalan syönnissä olisi petrattavaa, rypsiöljyä käytän leivonnassakin.
      Tuo öljyjen tarve on kyllä totta, kuiva ihoni on voinut selvästi paremmin sen jälkeen kun aloin syödä säännöllisesti manteleita ja pähkinöitä.

      Poista
    2. Mk, Mantelit ja pähkinät (erityisesti saksanpähkinät) ovatkin oikeita terveyden lähteitä. Kirjan tietojen mukaan niitä pitäisi syödä päivittäin, mutta vain ruokalusikallisen verran! Minulla niitä menee helposti koko pussillinen, kun alkuun pääsen.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.