Takakannen arvioinneissa kirjaa mainitaan hauskimmaksi mitä arvioijat ovat pitkään aikaan lukeneet. Tähän ei minulla ole paljon lisättävää. Kirja on todella hauska!
Teos on eräänlainen satiiri 1900-luvun maailmanpolitiikasta herra Allan Karlssonin näkökulmasta katsottuna. Oman tiensä kulkijana satavuotias päähenkilö on ennakkoluulottomuudessaan Peppi Pitkätossun hengenheimolainen yhdistettynä Nalle Puhin naiiviuteen ja loppumattomaan positiivisuuteen. Myös kirjan kieli on hykerryttävän nautittavaa! Kaiken lisäksi kirjailija on myös hyvä psykologi ja ihmistuntija; jokainen henkilö on kuvattu elävästi niin, että lukija heti näkee tyypin silmissään. Tapahtumien kulku näennäisen loogisesti ja koko hulvattoman stoorin koossa pysyminen kertoo tekijän loputtomasta kekseliäisyydestä.
Jos jotain haluaa kritisoida, niin ehkä kirjan pituutta. Ansioistaan huolimatta liki nelisatainen opus alkoi pikkuisen tuntua saman toistolta. Myös kirjan loppukuvio tuntui vähän siltä, kuin kirjailija olisi kekseliäisyydessään maalannut itsensä nurkkaan, josta ei enää osannut tulla ulos yhtä luontevasti kuin aiemmista vaiheista. Loppu meni överiksi. Ehkä kirjailijan ote herpaantui.
Ehdottomasti kuitenkin suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.