Tänään on taas saatu lunta reilusti. On selvä, että kaikkia katuja ei saada heti auratuiksi, mutta Haukilahdessa yritetään kaikin voimin. Kauppaan kävellessäni ohitseni ajoi kolme isoa aurayhdistelmää peräperää, kävivät kääntymässä kaupan edessä ja huristivat takaisin, taas toinen toisensa perässä. Ensimmäisellä riitti lunta jalkakäytäville heitettäväksi niin, että pakenin hankeen jotten olisi saanut koko kuormaa päälleni. Perässä tulevat aurat tyytyivät kiillottamaan jo ennestään kiiltävää ajorataa. Mitä mahtavat miehet miettiä ratin takana? Jotenkin tuntuu, kuin Espoossa olisi työnohjaus, järjenkäyttö tai asioiden priorisointi hukassa.
Täysinäisen ostoskärryn kiskominen pöpperöisessä hangessa vastasi päivittäistä urheilusuoritusta. Tänään ei tarvitse mennä jumppaan vain voin hyvällä omatunnolla mennä sen sijaan Metropolitan oopperaan katsomaan Verdin Ernania, jossa esiintyy mm. suosikkini Dmitri Hvorostovky.
Eräänä aamuna kello 8 katselimme, kun latukoneisto ahkeroi Kallaveden jäällä. Samalla katsoimme netin sääenustetta: lumimyräkkä tulossa parin tunnin sisällä etelästä. Ennuste piti paikkaansa. Pyry tuli, latu meni. Mutta teknisen osaston työ tuli tehdyksi, turhakin :). Vai olisiko parempi symboli :(.
VastaaPoistaTästä varmaakin johtuu julkisen puolen huonompi tuottavuus: tehdään kun propuskassa niin määrätään, vaikka tekemisessä ei olisi järjen hiventäkään. Resurssien oikeaan osunut kohdentaminen saisi enemmän hyvää aikaan. Eihän kukaan ihminen omaa aikaansa tai omia voimiaan sillä lailla tuhlaisi.
VastaaPoista