 | |||
| klikkaa kuva isommaksi |
Nyt kun pääsin alkuun leivonnaisten kuvaamisessa niin otin tähtäimeen laskiaispullat. Mutta jottei menisi pelkäksi herkutteluksi, tein samalla pienen eksperimentin. Kuvat on otettu muuten samalla tavalla (105 mm, f4, 1/80 sec, ISO-100, kirkasvalolamppu vasemmalla), mutta alemmassa kuvassa on käytetty hopeanväristä heijastinta pullien oikealla puolella eli valonlähdettä vastapäätä.
(Kuvankäsittelyssä kummankin valotusta lisättiin 0,33 pykälää eli tosiasiassa suljinaika oli 1/60 sec.)
(Kuvankäsittelyssä kummankin valotusta lisättiin 0,33 pykälää eli tosiasiassa suljinaika oli 1/60 sec.)
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Alemmassa kuvassa oikeanpuoleisen pullan varjoisa puoli on selvästi saanut heijastimesta itseensä valoa.
Heijastin on ihan kätevä muuten, mutta jotta heijastuksen saisi juuri haluttuun kohtaan se vaatisi avustajan pitämään sitä oikeassa asennossa. Tässä asetin se vain tuolille pöydänreunaan nojaamaan.
Hymypullia vallan. Niitähän saa syödä, saahan? Lauantai tulee muuten kateelliseksi perjantaille, jolloin söin kolmea eri leivonnaista. Minä, joka olen herkkulakossa.
VastaaPoistaKlikkaan aina kuvasi isoksi. Mahtavia kuvia! Elämystaidetta.
Lastu, Minullakin on vaikeuksia saada teoria ja käytäntö toimimaan yhdessä ;) Tiedän tasan tarkkaan MITEN pitäisi syödä (tai olla syömättä), mutta jotenkin teoria ei vain muutu käytännöksi.
VastaaPoistaMiksi me naiset tunnemme aina huonoa omaatuntoa eikä anneta itsemme nauttia joskus rauhassa?! Kauniita laskiaispullia, vaikka en minäkään ole vielä syönyt niitä, samasta syystä...
VastaaPoistaKauniisti valottuneet kuvat, ja pidän enemmän ylemmästä, kuten varmaan itsekin. Herkkää tunnelmaa korostaa vielä Alt Luxemburg.
Olen ollut täysi tumpelo suljinajan kanssa, kunnes viime kerralla kamerakurssilla opettaja neuvoi kädestä pitäen sen käyttöä. Ja lopultakin minulle selvisi, miten voi saada sopivan hämäriä kuvia, joita olen havitellut.
Katriina, Valon ja varjojen hallinta on valokuvauksen suola. Mahdollisuuksia on rajattomasti ja aikaa saa kulumaan yhdenkin kohteen kanssa loputtomiin. Onneksi on digikamerat! Ajattele, jos kokeilut pitäisi tehdä filmillä. Maksaisi maltaita ja lisäksi pitäisi odottaa päiviä ennenkuin näkisi, ettei tulos vastannut sitä minkä oli halunnut saada aikaan.
VastaaPoista