Andrei Makine: La vie d’un homme inconnu

Taattua, tuttua Andrei Makinen tyyliä. Kirja kuvaa ihmisen vieraantumista nopeasti muuttuvissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa.

Päähenkilö on keski-ikäinen kirjailija, Ranskassa asuva venäläinen emigrantti Choutov, joka haikailee nuoruutensa ja nuoruuden rakkautensa perään sen jälkeen kun hänen nuori ranskalainen tyttöystävänsä Léa on hänet jättänyt.

Choutov lähtee etsimään nuoruutensa ihanteita Pietariin. Nuoruuden rakkaus Iana löytyykin, mutta Iana on muuttunut täysin toiseksi yhtälailla kuin koko venäläinen maailma: Neuvostoliitosta on tullut merkkituotteiden paratiisi. Choutov tuntee itsensä Pietarin uusrikkaiden keskellä vielä vieraantuneemmaksi kuin Pariisissa nuoren ystävättärensä ystävien keskellä. Hän hämmentyy, kun Ianan ystävä Vlad selittää kannattavan kirjan kustantamisen periaatteita: kun suosikkikirjailijalta on mahdoton saada menekkiin tarvittavia sivumääriä tarpeeksi tiuhaan tahtiin, on palkattu useita kirjoittamaan samalla nimellä. Ovelaa, eikö totta. Kirjailijasta tehdään brändi, jonka nimen alla myydään paljon - samantekevää, kuka kirjat lopulta kirjoittaa.

Yhdeksi päiväksi Choutov pannaan pitämään silmällä kuuromykäksi luultua sairasta vanhusta, jonka kautta aukeaa kirjan varsinainen tarina. Gueorgui Volski on Choutovia vanhempaa polvea ja hänen tarinansa avulla Choutoville valkenee Neuvostoliiton vaiettu historia toisesta maailmansodasta Leningradin piirityksineen, samoin kuin sodan jälkeinen aika Stalinin vainoineen. Choutoville – ja lukijalle – valkenee, miten nopeasti ja dramaattisesti yhteiskunta ja ihmisten arkielämä voi muuttua ja miten vaikea ihmisen on uuteen arvomaailmaan äkisti sopeutua. Volskin tarina opettaa senkin, miten pienistä asioista ihmisen onnellisuus on kiinni, ja mikä voima rakkaudella on, silloinkin kun se saattaa toteutua vain kahden ihmisen katseiden kohdistuessa samaan aikaan taivaalle, tuhansien kilometrien päässä toisistaan.

Seepra ei pääse raidoistaan, eikä Choutov opi arvostamaan tämän päivän materialistisia arvoja. Hän jää sielultaan neuvoskansalaiseksi, niin ankeita kun hän ymmärtää nuoruutensa olosuhteiden olleenkin. Choutovin tehtäväksi jää Volskin – tuntemattoman miehen - tarinan kertominen jälkipolville.

Kirjan nimi, Tuntemattoman miehen elämä voi viitata myös Choutoviin: kaikilla muilla henkilöillä kirjassa on etunimi, vain hänen nimeään ei mainita. Choutovin syvimmät arvot ja ajatukset jäävät hänen ympäristölleen ilmeisesti yhtä vieraaksi kuin ympäristö hänelle itselleen.

Lentomatkalla takaisin Ranskaan Choutov tuntee olevansa matkalla ei minnekään, ilman varsinaista päämäärää. Samalla hän kokee olevansa vahvasti sidoksissa synnyinmaahansa, joka ei kuitenkaan ole pelkästään mikään alue, vaan aikakausi, aikakausi jonka Choutov itse oli kokenut, Volskin aikakausi: hirviömäinen, häpeällinen ajanjakso, jolloin ihminen päivittäin nosti katseensa kohti taivasta.