Arvion kirjasta luin jostain naistenlehdestä istuessani
hammaslääkärin odotushuoneessa. Ymmärsin, että kirjassa olisi keskitytty
enemmänkin koiriin, mutta koirat olivat vain yksi elementti koko stoorissa.
Nuorena leskeksi jäänyt päähenkilö suree kuollutta puolisoaan, nuoruudenrakkauttaan, jonka kanssa ei vielä ehtinyt saada lasta. Jäljelle jäi vain parikunnan rakas koira Minton, jonka nimi oli hauskasti johdettu sanasta badminton, sekä täysin keskeneräiseksi jäänyt remontti. Aluksi mikään ei saa päähenkilöä havahtumaan apatiastaan, mutta vähitellen koiran ja remontin kautta aukeaa uusi elämä uusine ihmisineen.
Nuorena leskeksi jäänyt päähenkilö suree kuollutta puolisoaan, nuoruudenrakkauttaan, jonka kanssa ei vielä ehtinyt saada lasta. Jäljelle jäi vain parikunnan rakas koira Minton, jonka nimi oli hauskasti johdettu sanasta badminton, sekä täysin keskeneräiseksi jäänyt remontti. Aluksi mikään ei saa päähenkilöä havahtumaan apatiastaan, mutta vähitellen koiran ja remontin kautta aukeaa uusi elämä uusine ihmisineen.
Varsin kepeää luettavaa siis. Arviossakin teoksen
lajityypiksi sanottiin chicklit. Sanaa en entuudestaan tunne, mutta arvelen sen
tarkoittavan jotakin tyttökirjan tapaista. Juuri sellainen kirja onkin.
Ruotsiksi sen luin vain siksi, että se oli ainut kirjastossa saatavilla ollut
versio. Alkuteos on Walking Back to Happiness.
Siita on aikoija kun olen lukenut kirjaa ruotsiksi, ja taitaa ne suomenkielisetkin lukemiset olla aika vahissa. Pitanee kaivaa kirjahylmlysta jokin vanha kirja luettavaksi, kirjastostakaan niita ei loydy.
VastaaPoistahpy, Juu, ei varmaan sikäläisestä kirjastosta taida kovin monta suomen- tai ruotsinkielistä teosta löytyä. Vaikka ranskalaiset kai tykkäävät Arto Paasilinnan huumorista - mutta ehkä se on helpommin sulavaa ranskaksi käännettynä.
PoistaYhtä ruotsinkielistä alkuteosta kyllä suosittelen: Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann (Jonas Jonasson). Se on mainio satiiri.