 | |
| klikkaa kuva isommaksi |
Halmeen voipulla heittää minut hetkessä takaisin lapsuuteeni. Vanhempieni huvilalle Kirkkonummella ajettiin Kauklahden läpi, jossa usein poikettiin Halmeen leipomoon. Voipullat kuuluivat vakio-ostoksiin ja silloin tällöin saatiin myös leivoksia. Isälle piti aina ottaa Aleksanterin leivos, mitä en ymmärtänyt ollenkaan. Leivoshan oli neliskanttinen, kuivahko tekele, jonka päällä oli ylimakea vaaleanpunainen sokeritahna. Oma suosikkini oli mehevä sokerikakkupötkylä, jonka toinen pää oli päällystettu suklaalla ja toinen pää kiedottu hopeapaperiin. Sisällä oli jotain ihanaa vaniljamaista täytettä. Leivoksen nimeä en enää muista.
Nyt huomasin lähikaupassa Halmeen voipullia enkä tietenkään voinut vastustaa kiusausta palata lapsuuteni kesätunnelmaan. Hauskaa, että jotkut asiat pysyvät!
 | |
| klikkaa kuva isommaksi |
Voipulla oli niitä entisajan harvoja herkkuja ja se on säilynyt ihmeesti ihan entisellään. Näkeehän sen jo kuvastasikin, kuinka hyvää se on! Vahvan kahvin kanssa kesäpäivän paras hetki:)
VastaaPoistaKatriina, Ne voipullat tuntuivat lapsena paljon suuremmilta kuin nykyään. Mutta niinhän tuntuivat myös huoneetkin.
PoistaTässä kävi nyt niin, että tämän luettuani meidän piti lähteä miehen kanssa kaupungille konditoriaan pullakahville:)
PoistaKatriina, :)
PoistaVanhat, tutut asiat ilahduttavat.
VastaaPoistaAntiikkikaupassa tänään muistelin tammikaapin edessä kotini isoa tammikaappia, jota ei enää ole olemassakaan.
arleena, Tiedän tunteen. Antiikkimessuilla on mukava kuljeskella kuin aikakoneessa, kun koko ajan voi löytää esineitä omasta ja ystävien lapsuudenkodeista. Samalla huomaa, miten sitä itsekin on jo eräänlainen muinaismuisto ja antiikkiesine ;)
PoistaHieno kuva orvokeista!
VastaaPoistaMistä kaupasta löysit Halmeen voipullia? Itse Halmeen leipomo ja kahvila ovat nykyisestä asuinpaikastani hieman kaukana. eivät saavuttamattomissa, mutta kaukana.
VastaaPoista