 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Monty lumessa - voiko enää mustavalkoisempaa olla?
Mustaa ja valkoista, haaste 140: luonnollisesti mustavalkoinen
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lumessa on taas mukavaa olla viime talven jälkeen
VastaaPoistapappilanmummo, Monty nauttii nyt toisista lumista taivaanrannan toisella puolella. Muistoissa kuitenkin ikuisesti täällä.
PoistaHyvästi on mustavalkoinen! :) Tuli minullakin kaksi kissaa tässä haasteessa mieleen, vaan eivät olleet oikein yhteistyöhaluisia tänään!
VastaaPoistaMukavaa viikkoa!
Tillariina, Ei kukkokaan käskien laula - eivätkä kissat poseeraa ;)
PoistaNo ei voi! Raps, raps, raps :D
VastaaPoistaKiiris, Muistoissani rapsuttelen; Montya ei enää ole.
PoistaOnpa söpö Morty. Meidän rottweilerimme nukkui pois tasan viikko sitten. Kamala ikävä.
VastaaPoistaSatu, Voi voi, otan osaa. Tiedän, miltä tuntuu: Montyakaan kun ei enää ole. Muistot jäävät. Vähitellen ikävä hellittää hieman, mutta ei häviä.
PoistaEi kait voi olla. Mikä nappiosuma :)
VastaaPoistaMerike, Täysmusta!
PoistaTaatusti aito mustavalkoinen
VastaaPoistaarleena, Aito musta, vain vähän oli harmaata leuassa.
PoistaKaunis kuva muistona.
VastaaPoistaSirpa, Ikuisesti sydämeen syöpyneenä.
PoistaHyvä kuva - valkoinen ehkä vallitseva. Paljon valoa iloa onnea toi Musta. Enemmän kuin oli, luulisin.
VastaaPoistaJutta, Voi voi, paljon enemmän kuin voin sanoilla kuvata.
PoistaUpea koira oli!
VastaaPoistamarjukka, Ja niin hieno luonteeltaan :)
PoistaIhana musta mussukka! Kauniit muistot - kirkas päiväkin - rakkaita on niin hyvä vaikka haikea muistella.
VastaaPoistaTiina Linkama, Ilman rakkaita muistoja ihminen olisikin kovin köyhä!
Poista