tiistai 5. maaliskuuta 2013

Tunnustus



Sain tällaisen kauniin tunnustuksen. Lämpimät kiitokset Kaari3!


Tunnustuksen säännöt ovat:

Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle.  Heidän tulee kopioida kuvasymboli.

Olen kertonut itsestäni suurinpiirtein kaiken jo moneen kertaan, mutta tässä tulee kahdeksan paljastusta Kaari3:n omia paljastuksia mukaellen:




1. En koskaan höystä puhettani kirosanoilla, mutta ärräpää irtoaa huuliltani herkästikin kun satutan itseni tai kun möhlin oikein kunnolla.


2. Usko on minulle hyvin henkilökohtainen asia ja rukous metafyysinen tapahtuma. Luonto ja musiikki ovat kirkkojani. Matkustellessani käyn katsomassa rakennettujakin kirkkoja, mutta minulle niiden hartain tunnelma on silloin kun niissä ei ole toimintaa.


3. Olen harrastanut avantouintia, mutta tapa jäi sen jälkeen kun selkäni murtui tapaturmaisesti.


4. Olen makean ystävä, mutta nyt olen innostunut terveellisemmästä, kasvispitoisesta ruuasta. Sen jälkeen en ole tuntenut tarvetta viinereihin. Tummaa suklaata syön edelleen kohtuullisesti.


5. Pidän klassisesta musiikista ja svengaavasta jazzista. Jas tietenkin oman nuoruusajan musiikki kolahtaa aina mukavasti. Erityisen iloinen olen siitä, että voin seurata livenä Metropolitan Oopperan esityksiä vaivattomasti melkein kotinurkillani.


6. Naamastani kuulemma näkyy, jos yrittäisin valehdella. En edes yritä, koska se olisi liian työlästä.


7. Laitan ruokaa tai silitän mieluummin kuin siivoan. Mutta yleensä minulla ei juurikaan riitä aikaa kotitöihin, koska minun pitää koko ajan valokuvata. Siinä missä pikkuvauvat laittavat kaiken näkemänsä suuhunsa, minä valokuvaan kaiken näkemäni.


8. Koiran ajatteleminen vie osan ajastani. Tällä hetkellä meillä ei ole koiraa, eivätkä olosuhteet juuri nyt ole otolliset sellaisen hankkimiselle, mutta ajatukseni pyörivät silti jatkuvasti tämän mahdollisuuden ympärillä.

Haasteen jälkimmäinen osa on vaikeampi, koska olen jakanut tämän tehtävän aikaisemmin jo niin monelle, että nyt on pakko vain kiittää blogini oikeassa reunassa lueteltuja bloggaajia. 

(P.S. Taas harmittaa nämä tolkuttomat kappalevälit, joita en saa millään pienemmiksi. Miksi bloggerin editointi ei onnistu???)

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Oli mukava lukea näitä tunnustuksia:)

    Yleensä kappalejaot ja välit kyllä onnistuvat, mutta olisiko sinulla joku muu säätö, teksiosan kapeus, ehkä laitat vahingossa ylimääräisen rivivaihdon koska luonnos näyttää vähän erilaiselta kuin julkaistu teksti, voi kokeilla vielä säätöjä. Eli luonnosta muokkaamalla, esikatselun kautta näkee todellisen tilanteen, tämä on ainakin kuvien kanssa pelatessa joskus vähän työlästä, mutta muuten en osaa neuvoa.

    VastaaPoista
  3. Minulla käy toisinaan noiden kappalevälien kanssa välillä samalla tavalla. Vaikka miten yritän niin kappaleväli jää joskus liian isoksi.

    Paitsi että viimeksi sain niihin lopulta tuossakin tilanteessa tolkkua kun herättelin bloggeria varmaankin kuudella tai useammalla perättäisellä rivinvaihdolla, joista sitten peruin muut paitsi sen joka oli tarkoituskin jättää. Silloin rivivälit menivät taas kohdalleen.
    Kokeilepa ensi kerralla :)
    Tunnustuksesi numero 7 voisi olla minunkin kynästäni :)

    VastaaPoista
  4. Rivivalit vaivaavat minuakin toisinaan,mutta saan ne yleensa muutettua menemalla htlm-textiin.

    Kiroilemisesta on vaikea paastaa eroon kun on sita aloittanut - onneksi en pahemmin kiroile.

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille neuvoista rivinvälien kuriin saamiseksi. Kokeilin sekä html:ssä että lisäämällä ja sitten poistamalla välejä, mutta mikään ei vaikuta mihinkään!!

    VastaaPoista
  6. In, samat sanat, rivien välit ovat leveät silloin kun niin ei halua. Kivasti vastasit ja keksit toistaa aihetta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.