keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa





Tämä on taas taattua Minna Lindgreniä: osuvaa, absurdia, sarkastista huumoria pienillä kirjaimilla, juuri minun makuuni. Tosin dekkarina kirjan rakenne jää hivenen hataraksi. Sen sijaan kirjan kieli ja sanoma osuvat napakymppiin.

Huolimatta siitä, että kirja on erittäin hauska, se käsittelee tärkeää, vaikeaa ja ajankohtaista asiaa, vanhusten hoidon järkyttävän huonoa tilaa Suomessa. Vanhuspalvelujen tarve on ehtymätön tulonlähde yrittäjille, ja palvelutalojen asukkaat tuntuvat olevan vapaata riistaa monimutkaisten palveluhinnastojen ja suoraveloituksen armoilla. Epäselvät diagnoosit mielivaltaiseen lääkitykseen yhdistettynä ovat myös uhka asukkaiden oikeusturvalle.

Lindgren onnistuu kirjassaan kolmella eri tasolla. Ensinnäkin kirjan aihe, vanhusten hoito, on tärkeä ja Lindgrenillä on asiasta ilmeisen hyvät tiedot.  Toiseksi henkilökuvaus on sattuvaa: Lindgren on oiva ihmistuntija sekä luonteenpiirteiden ja tapojen tarkka havainnoitsija. Kolmanneksi, kirjailija osaa herkullisella tavalla välittää lukijoille arjen absurdia komiikkaa.

Ostin kirjan Riitta Uosukaisen innostamana: hän kuvaili tätä muutama päivä sitten niin vetävästi aamu-tv:ssä, että uteliaisuuteni heräsi. Eikä suotta, tätä minäkin suosittelen.

2 kommenttia:

  1. Minäkin luin tuon kirjan ja tykkäsin. Suosittelen sitä vanheneville lukijoille ja vanhusten hoitoalan ammattilaisille muistaen vanhaa sanalaskua ”Ei niin pientä pilaa, ettei totta toinen puoli”.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Simpukka, valitettavan totta on toinen puoli. Minna Lindgren kirjoitti joku aika sitten lehdessä isänsä kohtelusta sairaalassa kuolemansa aattona. Hoitotahdosta ei piitattu ja kuolevaa ihmistä kärrättiin hirveällä tohinalla sairaalasta toiseen. Juuri toisin kuin potilas ja hänen omaisensa olivat toivoneet.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.