 | |
| klikkaa kuva isommaksi |
Valokuvatorstain haasteena on kuvata hakusana tai lause, jolla blogiin on useimmiten tultu. Omaan blogiini ei mitään selkeää vastausta löytynyt, joten otin aiheen omista avainsanoistani, joita ovat koirien ohella kirjat ja kamera.
Kuvasin siis olohuoneen pöydällä sattumalta lojuneen kirjapinon ja samalla tein kokeiluja kameran oheisleluilla. Käytin uutta pientä, pöydällä pidettävää, nivelillä käänneltävää gorillapod-jalustaa (joka kantaa 3 kg:n kameran). Kokeilin eri aukkoja, eri linssejä ja eri laukaisutekniikoita (käsilaukaisua ja kaukolaukaisua).
Yllättäen kaikkein näkyvin ero oli eri laukaisutekniikoiden välillä. Käsilaukaisulla kuvasta tuli selvästi epäterävämpi. Voi olla, että tukevampaa jalustaa tai lyhyempää suljinaikaa (kyseisessä kokeessa se oli 1/10 sec) käytettäessä käsilaukaisu ei aiheuttaisi yhtä suurta värähdystä.
Erot eri objektiivien (AF-S Nikkor 18-200 mm 1:3.5-5.6 / AF-S Micro Nikkor 105 mm 1:2,8 / AF-S Nikkor 70-200 mm 1:2,8) välillä olivat yllättävän pienet, kun kuvasin noin 3 metrin etäisyydeltä 105 mm:n polttovälillä aukolla f/10. Oikeaan valotukseen tarvittava aika vaihteli objektiivista riippuen 1/40 - 1/13 sec, niin että macrolla se oli pisin ja vähemmän valovoimaisella zoomilla lyhyin. Tämäkin yllätti minut, kun olisin luullut asian olevan juuri päinvastoin.
Yllä oleva kuva on kuvattu
kaukolaukaisinta käyttäen valovoimaisemmalla zoomilla, 200 mm:n
polttovälillä, aukolla f/5,6 suljinajan ollessa 1/50 sec.
Jatkoin kokeiluja keskittymällä fokusointiin: kuvat näkyvät seuraavassa postauksessa.
Tuo ainakin on ihanan kirkas ja terävä kuva!
VastaaPoistaTalven kurssilla opetettiin, että käsivaralla voi valotusaika olla korkeintaan 1/50 sek, muuten ei saa terävää kuvaa. Ja olen huomannut saman, että kaukolaukaisin tai ajastus auttaa, vaikka käyttäisi jalustaakin. Joskus otan sarjakuvaa, jolloin toinen ei enää ole tärähtänyt.
Katriina, Juuri noin se on. Käsivaralla ei pidempää valotusta kuin 1/50 (ennen vanhaan sanottiin 1/60). Riippunee tietysti kuitenkin myös polttovälistä: mitä pitempi polttoväli, sitä suurempana pienikin tärähdys näkyy kuvassa. Ja varmaan myös laitteen paino vaikuttaa. Painavampaa on vaikea hallita. Mutta kumma kyllä oikein hirveän kevyttä on myös vaikeampi pitää hiljaa kuin sopivan painoista. Tottumuskin varmaan vaikuttaa.
PoistaMutta jännää on että myös jalustan kanssa kaukolaukaisin on hyödyksi. Tätä en niin tullut ajatelleeksi.
Tuttuja kirjoja. Tuo Scott Kelbyn "Suuri Digikuvauskirja" pitäisi olla pakollinen kirja luettavaksi jokaiselle blogistille. :) Onnistunut vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaPasi Lepola, Kelbyn kirja on minunkin suosikkini. Lainasin ensin ne (siis osat) yksitellen kirjastosta ja kun hyviksi havaitsin, ostin omaksi.
PoistaMielenkiintoinen ja hyvä vastaus haasteeseen. Vain kokeilemalla oppii kuvaamaan ja valotusajat ja aukot ovat tärkeitä erilaisia kuvia otettaessa. Esim. lintukuvauksessa on pakko käyttää tosi nopeita valotusaikoja, muuten malli on kadonnnut ennen kuin kamera räpsähtää. Toisaalta joskus voi tulla hieno liikekuva pidemmällä valotusajalla.
VastaaPoistaUuna, Kokeileminen on hauskaa: sehän on leikkimistä - ja samalla oppii. Tänään huomasin, että valotusajalla 1/320 sec saa painavallakin välineistöllä (2 kg) yhtä hyviä kuvia kuin jalustalla. Aukolla leikkimisellä taas ei ole rajoja: syvyysterävyyden muutoksella kuvaan saa aivan eri luonteen.
Poista