 | |
| klikkaa kuva isommaksi |
1950-luvun puoliväli
Lapselle vapun tärkeä sisältö oli tietenkin ilmapallo ja sen valinta. Palloja oli monen sorttisia, ja aivan omaa luokkaansa olivat ns. teekkaripallot, joita oli muistaakseni tosin vain yhtä väriä, punaisia, mutta jotka olivat valtavan suuria, varmaan viisi kertaa niin suuria kuin tavalliset ilmapallot. Tietenkin ne olivat myös hyvin paljon kalliimpia. Tämä oli aiheuttaa elämäni synkimmän vappukokemuksen. Olin kahdeksanvuotias.
Olin saanut isältäni vappurahaa ja kun raha riitti himoittuun teekkaripalloon, niin tietenkin ostin sellaisen. En osannut ajatella, että
vappurahan olisi pitänyt riittää muuhunkin: huiskuun ja Linnanmäkeen. Asian
valjettua vaivuin epätoivoon. Olin tuhlannut koko rahan (1000 markkaa; noin 30
euroa nykyrahassa) enkä pääsisi Linnanmäelle. Mitä iloa olisi teekkaripallosta,
kotonako sen kanssa olisi vain pitänyt tepastella?
Isäni ei ymmärtänyt niin arkipäiväisten asioiden päälle kuin ilmapallojen tai huvipuistojen pääsylippujen hinnat. Hän kuvitteli antaneensa tyttärelleen rahat juhlimiseen, eikä hän tullut ajatelleeksi, että lapsi pistäisi rahat menemään ennen kuin juhla edes ehtisi alkaa. Jotenkin sain asian purettua, ja isäni ymmärsi antaa vappurahan vielä toistamiseen. Pääsin Linnanmäelle ja vappu oli pelastettu.
Isäni ei ymmärtänyt niin arkipäiväisten asioiden päälle kuin ilmapallojen tai huvipuistojen pääsylippujen hinnat. Hän kuvitteli antaneensa tyttärelleen rahat juhlimiseen, eikä hän tullut ajatelleeksi, että lapsi pistäisi rahat menemään ennen kuin juhla edes ehtisi alkaa. Jotenkin sain asian purettua, ja isäni ymmärsi antaa vappurahan vielä toistamiseen. Pääsin Linnanmäelle ja vappu oli pelastettu.
Vapusta kerroin kirjeessä isosiskolleni, joka oli
opiskelemassa Amerikassa. Kirjoitin ylpeänä, että tänä vuonna minulla oli
Teekkari. En toki tiennyt, mikä on teekkari, tarkoitin sanalla ilmapalloa.
Sisareni joka jo ylioppilaana tiesi, että vapun tärkein asia ei suinkaan ole
ilmapallo vaan vappuheila, oli kertomansa mukaan kirjeestäni täysin ymmällään.
Ymmärrettävästi.
Hauskaa Vappua!
Lisää vappumuistoja täällä
Minullakin on teekkaripallomuisto. Olin himoinnut sellaista monena vuotena, ja kun serkustani sitten tuli teekkari sain vihdoin palloni. Asiaan saattoi liittyä teekkarialennus, ihan varma en luitenkaan ole.
VastaaPoistaKävelin onnellisena palloineni, satoi räntää ja minulla taisi olla ihan liian vähän vaatteita, koska vieläkin Ateneumin ohi kulkiessani muistan, että juuri siinä palelin teekkaripalloineni. Taisin olla 9-10 vuotias.
Pirkko, Eikö olekin kiinnostavaa, miten jotkut asiat jäävät mieleen, kuten tuo sinun palelemisesi.
PoistaTeekkaripalloa minulla ei koskaan ollut, mutta vappu oli hauskaa aikaa. Tosin se ei kestanyt tarpeeksi kauan. Olisin halunnut jatkaa sita monta paivaa, mutta kukaan muu ei. Ja siita olin pettynyt pienena.
VastaaPoistahpy, Luulen, että aika moni muukin halusi jatkaa - ja jatkoikin - juhlia yli useamman päivän. Mutta ehkä se oli sitten vähän vanhempana ;)
PoistaMaaseudulla ei vappua mitenkään erikoisesti huomioitu eli ei juhlittu ollenkaan. Ei saatu ilmapalloja vappuna. Jonain vappuna oli muistaakseni itse tehdyt vappuhuiskut.
VastaaPoistaarleena, Vappu merkitsee eri ihmisille ja ryhmille täysin eri asiaa. Toisille sillä ei taas ole mitään merkitystä.
PoistaAika erikoista, että kevään juhlaa yhä vietetään täysin eriseuraisesti: työläiset omissa juhlissaan ja ylioppilaat omissaan. Helsingissä jopa ruotsinkieliset viettävät juhlansa eri puolella kaupunkia (Kaisaniemessä) kuin suomenkieliset (Ullanlinnan mäellä).
Kuitenkin vastakkain asettelun ajan piti olla ohi. Omituista, että se kuitenkin korostuu juuri juhlassa.
Samalla kertaa liikuttava ja hauska vappumuisto. Kiitos kertomuksestasi.
VastaaPoistaKatselen valokuvaa vapulta 1954. Seison Kuopion torilla, pidän makkaranmuotoista ilmapalloa kylkeä vasten - ja murjotan. Osaan senkin "taidon". Syytä en muista mutta kuva paljastaa tunteen.
Opiskeluajan vaput jäivät ohjelmasta pois melkein alkuunsa: olin 21-vuotiaana pienen pojan äiti.
Lastu, Ymmärrän hyvin murjottajan tunnelmat. Kun syytä iloitsemiseen tyrkytetään ulkopuolelta, juhlija stressaantuu, ja tunnelma voi mennä pilalle pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Minulle vappu on jostain syystä aina tuntunut pakkojuhlalta ja olen ollut helpottunut aina kun olen päässyt sitä pakoon maalle. Kouluaikana olimme usein ystävättären kanssa kahdestaan meidän huvilalla.
Poista