Termi ubikviteetti tarkoittaa erään teologisen oppisuunnan mukaan Jeesuksen läsnäoloa kaikkialla kaiken aikaa. Näinä kiireisinä aikoina Jeesus, enempää kuin Joulupukkikaan, ei tietysti kerkiä aivan kaikkialle, joten ihminen on joutunut kantamaan osansa tästä kaikkialla olemisen taakasta. Teknologia on tullut teologian tueksi. Elisahan mainoksessaan lupaa ihmiselle mahdollisuuden olla kaikkien kanssa kaiken aikaa kaikkialla. Tämän sain eilen(kin) kokea oopperassa.
Debussyn Pelléas ja Mélissande on hiljaisuuden musiikkia, jonka lomaan säveltäjä on lisännyt taukoja. Siis hetkiä jolloin orkesteri on aivan hiljaa. Nämä hetket osoittautuivat ylivoimaiseksi nyky-ihmiselle. Suurin osa yleisöstä jaksoi toki kestää noin minuutin hiljaisuuden ryhtymättä muihin toimiin, mutta siellä täällä katsomossa alkoivat kännykän näytön valot vilkkua. Oli näköjään pakko tarkistaa saapuneet viestit ja facebook-päivitykset. Meistä on tullut niin tavattoman tehokkaita; jokainen sekunti on käytettävä hyödyksi!
Muuten voi vain todeta, että Pelléas ja Mélissande on lumoavan unenomainen ja leijuva ooppera, ja nyt nähty toteutus sopi musiikin kanssa yhteen täydellisesti. Kaikki oli kohdallaan: lavastus, ohjaus ja loistavat solistit. Orkesteri soitti kauniisti ja Debussyn musiikkihan on korvia hivelevää. Jollain lailla Pelléas ja Mélissande toi mieleen Kaija Saariahon Kaukaisen rakkauden. Olin aivan myyty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.