 | |
| klikkaa kuva isommaksi |
Ei, kyseessä ei ole neliveto vaan neljän sentin tuhkakuppi. Makroviikon haastesanaan neliö oli vaikea keksiä kuvattavaa, mutta kaappien kätköistä löysin nämä pienen pienet hopeiset tuhkakupit. Niitä on kuusi kappaletta ja niissä on kaiverrus 5.2.1958.
 | |
| klikkaa kuva isommaksi |
Runebergin päivä oli vanhempieni hääpäivä, mutta mitä tapahtui vuonna 1958? Kuka on tuhkakupit lahjoittanut? Äidin äiti kuoli jouluaattona 1957; olisiko tuhkakupit saatu lohdutukseksi? Toisaalta ellen erehdy kyseessä onkin hopeahääpäivä. Nyt pääsen jäljille: tiedän että isäni osti äidilleni hopeahääpäivälahjaksi sormuksen, joka nyt on minulla. Tuhkakupit eivät siis olekaan lahja isältä äidille vaan luultavasti päinvastoin lahja äidiltä isälle. Hmm... tuleekohan tähän selvyyttä isosiskolta???
Oli kuinka oli, tuhkakupit ovat kaikessa epäkäytännöllisyydessään hauska muisto. 1958 tupakointi oli ilmeisesti niin tavallista ja suosittua, että kenties päivälliskutsuilla oli aivan paikallaan kattaa vieraille pieni tuhkakuppi kullekin, jotta he voivat lepuuttaa siinä savukettaan sen aikaa kun ottavat lisää ruokaa ;)
Makroviikot, haaste 51: Neliö
Kauniit ja muistorikkaat neliöt.
VastaaPoistaarleena, Kaikenlaista löytyy kaappien kätköistä. Kaiverrus antoi tuhkakupeille elävän historian.
PoistaEipä olisi tullut heti mieleen, että joku noin kaunis voisi liittyä tupakoimiseen ... :)
VastaaPoistaTosi kauniit kuvat, kauniista esineestä.
Tellu, Kiitos. Tupakointi oli ennen iso juttu ja siihen liittyi paljonkin tavaroita, kauniitakin: savukekoteloita, tupakansytyttimiä, sikarileikkureita ...
PoistaOnpa kauniit tuhkakupit!!!
VastaaPoistaHienot neliöt.
Kiitos!
Poistaerikoiset, en ole aikaisemmin nähnyt tuollaisia tuhkakuppeja
VastaaPoistapappilan mummo, Erikoiset ovat, ja aikamoiset turhakkeetkin ;)
PoistaTupakointi oli tosiaan siihen aikaan yleista, ja moni hieno poytaliina sai myos mustia reikavaurioita.
VastaaPoistahpy, Varsinkin Suomessa tupakointi on nykyään täysin panaan julistettu tapa. Tuskin kukaan voisi edes kuvitella sytyttävänsä savukkeen ruokapöydässä. Nykyään kodeissa ei tupakoida sisällä: vieraat ajetaan ulos pakkaseen tupakalle. Samoin työpaikoissa.
PoistaTosi hienoja! En minäkään ole tiennyt tuollaisista henk.kohtaisista tuhkakupeista mitään, mutta sopii hyvin 50-luvun ideologiaan, silloinhan ihannoitiin tupakoivia ihmisiä. Ei tiedetty terveysvaaroista vielä mitään.
VastaaPoistaMatkatar, Vanhoissa Suomi-elokuvissakin tupakointi on maailmannaisen merkki. Ja tupakoimaton mies olisi ollut vallan omituinen nössykkä.
Poista...Erittäin hienot tuhkakupit ;)
VastaaPoistaSilkku, Kiitos!
PoistaTaas opin kulttuurihistoriaa. Oikein ovat somat tuhkakuppiset :). En ole vastaavia ennen nähnyt. Päivämäärä on sinulle hyvä johtolanka vanhempiesi lahjahistoriaan.
VastaaPoista(Itselläni on tallessa isän tuhkakuppi, mutta se on iso ja perinteinen: kolmella jalalla seistä tököttää. Meillä sille ei ole käyttöä, mutta isällä oli. Liki joka kuvassa hänellä on savuke sormensa välissä, ja voin melkein tuntea tupakanhajun nenässäni.)
Lastu, Nyt tuntuu käsittämättömältä, miten paljon ennen tupakoitiin. Molemmat vanhempani polttivat, isä aika paljonkin, äiti vähemmän ja vain pilliklubia. Isä ei kuitenkaan koskaan sallinut minun tupakoivan, ei edes aikuisena ollessani. Siinä vaiheessa hän jo ymmärsi tupakoinnin terveysvaarat, mutta ei itse päässyt tavasta eroon.
PoistaHyvin kauniita ja kun niihin vielä liittyy sukumuistoja. Vaikka enään ei kateta tuhkakuppeja, kun ei tupakoida. Ne voi kuitenkin kattaa kauneusarvonsa takia illallispöytään aivan muuhun käyttöön. Esim. luu- tai siemen kupeiksi tai minkä tahansa päällystetyn voipalan tai vastaavan alustaksi.
VastaaPoistaIines, Kiitos, hyvä idea!
PoistaOnnellinen se, jolla on sukumuistoja ja joku, jolta voi kysyä asioita, joita ei ole aikaisemmin tullut kysyneeksi. Itse heräsin liian myöhään ja pyörittelen nyt mielessäni montaa kysymystä.
VastaaPoistaPirkko, Voi miten tuttua. Olen usein harmitellut, ettei tullut kyseltyä vanhemmilta enemmän asioista joista enää ei kukaan osaa kertoa. Mutta nuorena ihminen on niin itsekeskeinen, että vanhempien jutut ja historia ei vielä kiinnosta. Ja sitten onkin jo myöhäistä...
PoistaHieno tuhkakuppi. Muistan ukkini polttaneen sisällä vielä 80-luvun alussakin. 60-luvulla saatettiin polttaa tv:n ajankohtaisohjelmassakin.
VastaaPoistaPakkala, 60-luvulla ei kukaan olisi osannut unissaankaan kuvitella, että Suomessa omalla parvekkeella tupakoimisesta joutuisi jonain päivänä käräjille. Ravintoloissakin poltettiin sisällä.
PoistaHienot tuhkakupit, siitä vaan uusiokäyttöön kattauksessa. Miksiköhän sitä ei ole niin viisas tai pikemminkin utelias vanhempien vielä eläessä? Monta asiaa askarruttaa näin jälkikäteen. Vaikka toisaalta, minun tapauksessani "vaikeneminen oli kultaa". Harmi.
VastaaPoistaanja, Niin, miksiköhän tosiaan edellisen sukupolven asiat alkavat kiinnostaa vasta kun se on liian myöhäistä. Mutta eihän sitä itsekään ajattele, että meidän oma historiamme voisi jonain päivänä kiinnostaa nykynuorisoa.
Poista