... ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti. Vanha sanonta pitää taas kerran paikkansa.
AKT:sta riittää nyt puhuttavaa. Työntekijöiden kiusaamisesta noussut julkisuus on ajanut johtajan paniikissa toimimaan tavalla, jota ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua sisäsiistiksi. Kaikkea emme luultavasti vieläkään asian taustoista tiedä, mutta selvää on, että omavaltainen vallan käyttö on saanut koko organisaation sairaaseen tilaan.
Pomolla on aina valtaa alaiseensa, mutta joskus myös alaisella on valtaa esimieheensä. Näin ainakin silloin kun alainen on tehnyt itsensä niin tärkeäksi, ettei esimies enää mene yhteenkään tilaisuuteen ilman tukijaansa. Mikä viimeinen niitti voi muuttaa asetelman niin, että valtaa pitävä luottoalainen ei äkkiä enää ansaitse edes ihmisarvoista kohtelua. Moinen vallankäytön heilahtelu äärilaidasta toiseen ei kerro henkisesti tasapainoisesta ja vahvasta johtajuudesta.
Surkeinta on, että tällainen härdeli tapahtuu ammattiyhdistyksen piirissä, jossa hyvän työilmaston - tai vähintään työlakisäädösten noudattamisen - pitäisi olla mallina muille. Kiistan kumpaakaan osapuolta en tunne. Lehtitietojen mukaan Timo Rädylle ei kunnian kukko tule laulamaan, mutta mikä mahtaa olla koko kuva Hilkka Ahteen menettelyistä? Kiusattuna osapuolena hän tietenkin ansaitsee kaiken sympatian, vaikka häneltä itseltään ei ahdistelun kohteeksi joutuneelle työntekijälle sympatiaa herunut silloin, kun hän asettui julkisesti puolustamaan alaisensa seksuaalisesta häirinnästä kiinni jäänyttä miestään.
Koko juttu haisee pahalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.