Varoituksen sana: tämä pakina on yhtä absurdi kuin mautonkin. Lukemista kannattaa jatkaa vain jos omaa sairaan huumorintajun.
Sinä lokakuun lopun myöhäisenä iltapäivänä katu oli sateen jäljiltä märkien lehtien peitossa. Aurinko oli tullut esiin ja paistoi jo alhaalta kun Aliisa ajoi mäkeä alas pyörällään. Hän oli juuri ehtinyt ajatella, että märkien lehtien päällä pyörä oli huonosti hallittavissa, kun hän kuuli kääntyvän raitiovaunun kolistelevan nurkan takaa. Hän nosti katsettaan märistä lehdistä, ja silloin aurinko häikäisi hänen silmänsä eikä hän nähnyt enää mitään.
Kun Aliisa seuraavan kerran avasi silmänsä, hän makasi yksin pienessä sairaalahuoneessa. Yöpöydällä oli maljakossa kukkia ja niiden vieressä kirja. Kukkien keltaiset ja oranssit värit toivat hänen mieleensä märät koivun ja vaahteran lehdet, jotka olivat saanet hänet menettämään pyöränsä hallinnan. Mitä oikein oli tapahtunut?
Hän ojensi kätensä ja tarttui yöpöydällä lojuvaan kirjaan. Jalkakirja? Kirjassa oli kokoelma erilaisten jalkaproteesien kuvia. Aliisa kohotti peittoa ja järkyttyi näkemästään: hän oli menettänyt polvesta asti molemmat jalkansa. Oli hankittava proteesit. Siksi siis jalkakirja.
Kirjassa oli jalkoja jos jonkinlaisia: oli pitkiä ja lyhyitä sääriä, soukkia ja lihaksikkaita pohkeita, siroja nilkkoja, tukevia nilkkoja. Oli kapeita jalkateriä ja leveitä. Oli pitkiä kapeita varpaita ja oli pallovarpaita. Nyt saisi Aliisa valita itselleen sellaiset unelmasääret, joita aina oli ihaillut. Aliisa ei tiennyt pitäisikö hänen itkeä vai nauraa.
Ennen kuin oli saanut ajatuksiinsa mitään tolkkua, Aliisa havahtui herätyskellon hälytysääneen. Hän ravisti itsensä kunnolla hereille ja heitti peiton syrjään. Hän olikin omassa vuoteessaan – ja molemmat jalat olivat tallella.
Unet saattavat olla karmaisevia. Onneksi ne eivät ole totta:)
VastaaPoistaFamu, Eivät onneksi totta, mutta sisäisiä ahdistuksia ne saattavat heijastaa.
PoistaKun lapsena katselin lääkärikirjoista mitä erilaisimpia rikkoutuneita ihmisen osia - proteesejakin - luin pakinaasi innolla ja mustan huumorin sytyttämänä. Mietin jo, minkälaiset jalat Aliisa valitsee. Jalkakirja tulee hälle tarpeeseen. Juu, ehkä kantsii ottaa säihkysääret kun vihdoinkin voi valita sääret kuin unelma, mitä vailla on ollut.
VastaaPoistaUnien sanotaan olevan pelkojen ja toiveiden toteutumia. Tässä on molempia. Ja musta huumori kruunaa pakinan. (PS Nimi Aliisa sopii hyvin päähenkilölle. -Otan oppia. Kohta kaivan pyörän kellarista. Keskityn ajamiseen, sitten kun kevään ensipyöräilyhetki koittaa.)
Lastu, Muista varoa liukkaita lehtiä ja häikäisevää aurinkoa ;)
PoistaHelppoahan se olisi jos voisi valita haluamansa saaret.
VastaaPoistahpy, Ehkä jonakin päivänä... Nythän me voidaan jo ostaa itsellemme millaiset rinnat tahansa ;)
PoistaHei,oikein hyvä pakina ylittääkin aina tavanomaisuuden rajat, eli jotain asiaa katsotaan uudesta ja kummallisesta perspektiivistä. Eikä tämä ole ollenkaan mauton, oikein kutkuttavaa tuo erilaisten jalkojen valinta! Kun naamataulunkin saisi vaita onnettomuuden jälkeen!
VastaaPoistaHyvänä kirjoittajana sallinet pientä kritiikkiä... eli tuo unesta herääminen on liian helppo ratkaisu ja vaikuttaa lapselliselta. Alakoululaiset kirjoittavat usein juuri noin: sitten minä heräsin omasta sängystä. Eikös juttu voi aivan hyvin päättyä siihen kun Aliisa valitsee jonkun sortin jalat; valinnasta voisimme päätellä Aliisan luonnetta ja tulevaa elämää!
Hymyilevä eläkeläinen, Kiitos, rakentava kritiikki on aina tervetullutta. Sen unijutun keksin pelastukseksi vasta myöhemmin kun pelkäsin, että musta huumori liian paljaana voi olla jonkun mielestä loukkaavaa. Jalkansa tapaturmaisesti menettäneitä kun on ihan oikeassakin elämässä.
PoistaLennokas pakina. Jos uni olisi jatkunut, Aliisa olisi ilman muuta valinnut säihkysääret.
VastaaPoistaNiinhän se on, että uni loppuu juuri siinä kohtaa, kun se h-hetki koittaa.
arleena, Totta ihmeessä Aliisa olisi ottanut pitkät ja hoikat sääret, sirot nilkat ja pienet jalat :)
PoistaEilen muistelin tätini miestä jonka jalka jäi sotareissulle. Pikkupoikana muistan kuinka hän oli meillä saunassa puujalka lauteilla vierellään. Ja tämä tarina on yhtä tosi kuin Rautavaaran korttipakka.
VastaaPoistaPekka, Monelle jalan menettäminen on totta eikä mikään pakinan aihe. Siksi minuakin arvelutti tämä makaaberi pakinani, mutta ei kai hyväntahtoinen huumori sentään loukkaa. Tarkoitus ei missään tapauksesasa ole vähätellä tai loukata ketään.
Poista