Kirja on samalla hulvattoman satiirin konseptilla tehty kuin Satavuotias joka kiipesi ikkunasta ja hävisi. Mustaihoisen Nombeko Mayekin
työura alkaa viisivuotiaana Sowetossa yleisten vessojen siivoojana. Nombekon
suuri unelma on päästä Pretoriaan kansalliskirjastoon ja lukea kaikki, mitä
sieltä löytyy. Sinne hän ei pääse, vaan päätyy siivoojaksi tiukasti vartioituun
eteläafrikkalaiseen ydinaselaboratorioon. Laboratorion johtaja ei ymmärrä
mistään mitään, muttahyväpäisenä ja tiedonjanoisena Nombeko ottaa asioista selvän
ja pian on ydinaseohjelman paras asiantuntija.
Erinäisten sattumien kautta N. ajautuu Ruotsiin ja siellä
kummallisten identtisten kaksosten Holger et Holgerin tuttavuuteen, joista
toinen on löyhäpäinen kuningashuoneen kaataja ja toinen, fiksumpi ei
virallisesti ole olemassa ollenkaan. Suurin piirtein tällaisista lähtökohdista
kehittyy seikkailu ydinpommista eroon pääsemiseksi, sekoilu johon osallistuvat
niin Ruotsin pääministeri ja kuningas kuin Kiinan presidentti ja Israelin turvallisuuspalvelun
agentit, jopa marsalkka Mannerheim.
Jonassonin satiiri on hauskaa, mutta jotenkin kirjailija toistaa
nyt itseään niin, että saman komiikan pyörittäminen yli neljänsadan sivun
verran alkaa väistämättä vähän puuduttaa. Tässä ei myöskään ollut yhtä paljon
aineksia kuin satavuotiaassa, jossa jatkuvasti pulpahti eteen uusia
maailmanhistorian käännekohtia kuin maatuskoita venäläisen nuken sisältä.
Kannattaako kuitenkin lukea?
VastaaPoistahpy, Kannattaa, jos tykkasi Hundraaringenista, mutta jos ei viela ole lukenut sitä, niin suosittelen sitä ennemmin kuin tätä Analfabetenia. Jonassonin satiiri on kylla hauskaa ja voin kuvitella miten hanen seuraavassa kirjassaaan herra P. upottaa sotalaivan toisen maan laivaston tukikohdan tukkeeksi niin ettei sieltä paase ulos.
Poista