Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Nato-keskustelua
Viimeaikoina on saatu kuulla poikkeuksellisen vilkasta keskustelua Natosta. Minun mielessäni se on myös herättänyt yleisemminkin ajatuksia johtajuudesta. Johtajan tulisi johtaa, siis näyttää tie ja raivata esteet; ennenkaikkea tietää mihin on viisasta mennä.
Mitä tekee meidän poliittinen johtomme? Pelkää kansaa, joka puolestaan pelkää Venäjää. Jos se suuttuu! Johtajat peesaavat kansan mielipidettä sen sijaan että osaisivat muodostaa mielipiteensä ja sitten saada kansan sen taakse.
Jotenkin tulee mieleeni oma johtajuuteni edesmenneen koirani kanssa, kun yleensä kuljimme sinne, minne Montyn nenä ohjasi. Missä silloin oli johtajuus - ja missä se nyt on Suomessa ja Suomen puolustuspolitiikassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hyvin ajateltu, olemme ajautuneet tilanteeseen jossa päättäjien toimintaa ohjaa kuvitelmana siitä mitä arvelevat seuraavien vaalien äänestäjien haluavan kulla.
VastaaPoistaJuuri niin, on johtajuuden puutetta, kun asioita ei viedä eteenpäin parhaan ymmärryksen mukaan, vaan seuraavaa vaalimenestystä spekuloimalla.
PoistaHmm.. Kummallista kyllä, nenä voi välillä olla aivan oikeassa.. Mutta kysymys on, onko näillä meidän nykyisilä johtajillamme sitä aivan oikeaa nenää? Tuntuu että Kekkosella oli; aika näyttänee miten nykyisten hajuaistin kanssa oli..
VastaaPoistaNyt olisi tärkeää osata haistella tuulta ja lukea oikein taivaan merkkejä.
Poista