keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

4 x 4

klikkaa kuva isommaksi

Ei, kyseessä ei ole neliveto vaan neljän sentin tuhkakuppi. Makroviikon haastesanaan neliö oli vaikea keksiä kuvattavaa, mutta kaappien kätköistä löysin nämä pienen pienet hopeiset tuhkakupit. Niitä on kuusi kappaletta ja niissä on kaiverrus 5.2.1958.

klikkaa kuva isommaksi

Runebergin päivä oli vanhempieni hääpäivä, mutta mitä tapahtui vuonna 1958? Kuka on tuhkakupit lahjoittanut? Äidin äiti kuoli jouluaattona 1957; olisiko tuhkakupit saatu lohdutukseksi?  Toisaalta ellen erehdy kyseessä onkin hopeahääpäivä. Nyt pääsen jäljille: tiedän että isäni osti äidilleni hopeahääpäivälahjaksi sormuksen, joka nyt on minulla. Tuhkakupit eivät siis olekaan lahja isältä äidille vaan luultavasti päinvastoin lahja äidiltä isälle. Hmm... tuleekohan tähän selvyyttä isosiskolta???

Oli kuinka oli, tuhkakupit ovat kaikessa epäkäytännöllisyydessään hauska muisto. 1958 tupakointi oli ilmeisesti niin tavallista ja suosittua, että kenties päivälliskutsuilla oli aivan paikallaan kattaa vieraille pieni tuhkakuppi kullekin, jotta he voivat lepuuttaa siinä savukettaan sen aikaa kun ottavat lisää ruokaa ;)



Makroviikot, haaste 51: Neliö

24 kommenttia:

  1. Kauniit ja muistorikkaat neliöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena, Kaikenlaista löytyy kaappien kätköistä. Kaiverrus antoi tuhkakupeille elävän historian.

      Poista
  2. Eipä olisi tullut heti mieleen, että joku noin kaunis voisi liittyä tupakoimiseen ... :)
    Tosi kauniit kuvat, kauniista esineestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tellu, Kiitos. Tupakointi oli ennen iso juttu ja siihen liittyi paljonkin tavaroita, kauniitakin: savukekoteloita, tupakansytyttimiä, sikarileikkureita ...

      Poista
  3. Onpa kauniit tuhkakupit!!!
    Hienot neliöt.

    VastaaPoista
  4. erikoiset, en ole aikaisemmin nähnyt tuollaisia tuhkakuppeja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. pappilan mummo, Erikoiset ovat, ja aikamoiset turhakkeetkin ;)

      Poista
  5. Tupakointi oli tosiaan siihen aikaan yleista, ja moni hieno poytaliina sai myos mustia reikavaurioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hpy, Varsinkin Suomessa tupakointi on nykyään täysin panaan julistettu tapa. Tuskin kukaan voisi edes kuvitella sytyttävänsä savukkeen ruokapöydässä. Nykyään kodeissa ei tupakoida sisällä: vieraat ajetaan ulos pakkaseen tupakalle. Samoin työpaikoissa.

      Poista
  6. Tosi hienoja! En minäkään ole tiennyt tuollaisista henk.kohtaisista tuhkakupeista mitään, mutta sopii hyvin 50-luvun ideologiaan, silloinhan ihannoitiin tupakoivia ihmisiä. Ei tiedetty terveysvaaroista vielä mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkatar, Vanhoissa Suomi-elokuvissakin tupakointi on maailmannaisen merkki. Ja tupakoimaton mies olisi ollut vallan omituinen nössykkä.

      Poista
  7. ...Erittäin hienot tuhkakupit ;)

    VastaaPoista
  8. Taas opin kulttuurihistoriaa. Oikein ovat somat tuhkakuppiset :). En ole vastaavia ennen nähnyt. Päivämäärä on sinulle hyvä johtolanka vanhempiesi lahjahistoriaan.

    (Itselläni on tallessa isän tuhkakuppi, mutta se on iso ja perinteinen: kolmella jalalla seistä tököttää. Meillä sille ei ole käyttöä, mutta isällä oli. Liki joka kuvassa hänellä on savuke sormensa välissä, ja voin melkein tuntea tupakanhajun nenässäni.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastu, Nyt tuntuu käsittämättömältä, miten paljon ennen tupakoitiin. Molemmat vanhempani polttivat, isä aika paljonkin, äiti vähemmän ja vain pilliklubia. Isä ei kuitenkaan koskaan sallinut minun tupakoivan, ei edes aikuisena ollessani. Siinä vaiheessa hän jo ymmärsi tupakoinnin terveysvaarat, mutta ei itse päässyt tavasta eroon.

      Poista
  9. Hyvin kauniita ja kun niihin vielä liittyy sukumuistoja. Vaikka enään ei kateta tuhkakuppeja, kun ei tupakoida. Ne voi kuitenkin kattaa kauneusarvonsa takia illallispöytään aivan muuhun käyttöön. Esim. luu- tai siemen kupeiksi tai minkä tahansa päällystetyn voipalan tai vastaavan alustaksi.

    VastaaPoista
  10. Onnellinen se, jolla on sukumuistoja ja joku, jolta voi kysyä asioita, joita ei ole aikaisemmin tullut kysyneeksi. Itse heräsin liian myöhään ja pyörittelen nyt mielessäni montaa kysymystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, Voi miten tuttua. Olen usein harmitellut, ettei tullut kyseltyä vanhemmilta enemmän asioista joista enää ei kukaan osaa kertoa. Mutta nuorena ihminen on niin itsekeskeinen, että vanhempien jutut ja historia ei vielä kiinnosta. Ja sitten onkin jo myöhäistä...

      Poista
  11. Hieno tuhkakuppi. Muistan ukkini polttaneen sisällä vielä 80-luvun alussakin. 60-luvulla saatettiin polttaa tv:n ajankohtaisohjelmassakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkala, 60-luvulla ei kukaan olisi osannut unissaankaan kuvitella, että Suomessa omalla parvekkeella tupakoimisesta joutuisi jonain päivänä käräjille. Ravintoloissakin poltettiin sisällä.

      Poista
  12. Hienot tuhkakupit, siitä vaan uusiokäyttöön kattauksessa. Miksiköhän sitä ei ole niin viisas tai pikemminkin utelias vanhempien vielä eläessä? Monta asiaa askarruttaa näin jälkikäteen. Vaikka toisaalta, minun tapauksessani "vaikeneminen oli kultaa". Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. anja, Niin, miksiköhän tosiaan edellisen sukupolven asiat alkavat kiinnostaa vasta kun se on liian myöhäistä. Mutta eihän sitä itsekään ajattele, että meidän oma historiamme voisi jonain päivänä kiinnostaa nykynuorisoa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.