Lainasin kirjastosta lukeakseni jotakin hauskaa. Ja kyllähän
Lehtisellä on sana hallussaan: supliikkimies ilman muuta. Mutta silti en
kauheasti tähän innostunut, jutut ovat tutunoloisia anekdootteja 60- ja
70-luvulta: poliittista ja taloudellista kähmintää, valtapeliä ja viinan kanssa läträämistä ihan
ällötykseen asti. Tätähän Lehtinen oli taustakirjoittamassa TV:n Hyvät Herrat
–ohjelmaan.
Lehtisellä on varmasti paljon sisäpiirin tietoa ja
muistiinpanoja noilta ajoilta, ja teksti on sujuvaa. Juttujen suoltamisesta ei
kuitenkaan synny suurta romaania: jutut seurasivat toinen toistaan melko
sekavasti, ilman aikajärjestystä ja sen kummemmin toisiinsa liittymättä.
Henkilöitä on paljon, mutta he eivät syty elämään: vähän väliä piti tarkistaa
sisäkannen sukutaulusta, kuka olikaan kyseessä. Sujuvaa, mutta kenties vähän
juosten kustu.
Yksi hauska lause jäi mieleeni: ”Tyhmä puoliso on kuin roikkuva alushame: toiset huomaavat sen ensimmäisenä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.