skip to main |
skip to sidebar
Terveyspommi
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
David Kayatin kirjan luettuani olen innostunut etsimään granaattiomenamehua. Marlin tuotetta löytyikin heti lähikaupasta, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, että se on valmistettu pitkälti vedestä, sokerista ja aromeista. Mehupitoisuus on 35 %, ja siinäkin on sekaisin omena- ja granaattiomenamehutiivistettä. Suhteita ei kerrota, joten täysin epäselväksi jää, mikä lopulta on granaattiomenan osuus.
Tähän pettyneenä ostin sitten ehtaa tavaraa eli hedelmää itseään. Sepä osoittautuikin hankalaksi syötäväksi: hedelmäliha ei ihan helpolla irtoa ja mehu tirsuu yltympäriinsä. No, nyt on lattia pyyhitty ja pöytäliina pyörii pesukoneessa. Ei hassumman makuista, mutta kernaasti ostaisin valmista mehua, jos jostain sellaista löytäisin ja mieluiten ilman lisättyä sokeria.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Uusi tuttavuus on minullekkin. Mites mehuasemat? Olisiko siellä mahdollista saada mehut talteen. Tavalliset omput onnistuu siellä ainakin.
VastaaPoistaHarry Kalenius, En osaa sanoa. Granaattiomenat ovat aika kovakuorisia ja varmaan niitä pitäisi olla aika paljon.
PoistaMina syon ne, en juo. G-omenoita on punaiia ja keltaisia, ja ne ovat vahan eri makuisia. Nyt vaan en muista mika on ero, ja kummat ovat "paremmat".
VastaaPoistahpy, Miten saat hedelmälihan irti? Minä halkaisin ja yritin lusikalla, mutta huonolla menestyksellä. Ehkä lohkominen auttaisi. Luultavasti punaiset ovat "parempia", kun niissä on niitä antosyaniineja enemmän.
PoistaAinakin luomuruokakaupasta voi ostaa puristettua granaattiomenan mehua. Siemenet ovat kauniita salaatin joukossa, mutta hiukan työlästä on minunkin mielestäni tuo terveyspommi.
VastaaPoistaPäivi, Kiitos vinkistä!
PoistaTyöläs on. Vähän niin kuin käsityö
VastaaPoistaJutta, Täytynee harjoitella ;)
PoistaOlen melko osaamaton mehunjuoja, mutta jäin kerrasta koukkuun granaattiomenan siemeniin. Helsingin Stockmann myi niitä ainakin n. vuosi sitten syksyllä, ja nyt odottelen niiden uutta tulemista tiskiin. Ovat ihania ihan sellaisenaan!
VastaaPoistaKerran jossain etelässä katselin kun paikallinen viljelijä tarjoili granaattiomenoita: leikkasi kahtia ja rutisti kourassaan niin, että mehu ja siemenet lähtivät nätisti allaolevaan tarjoiluastiaan. Onnistumisen edellytys taisi olla sopivasti kypsä hedelmä ja isot sormivoimat.
Pirkko, Kiitos vinkeistä. Puristamista täytyykin kokeilla. Onnistuisikohan sitruspuristimella.
Poista