klikkaa kuva isommaksi |
Mustaa ja valkoista, haaste 139: Teksti:
Kuva sinusta:
rintaneula, keltakukkainen,
lempeys, kaste kukilla,
jossakin oka -
huoneessa auringonvalo,
ääniä, hajua pihalta,
kädet käänsivät sivun sivulta.
Sinun silmiäsi kannamme me.
Kosteus portaikossa, koleus.
Muistot aamiaispöydän ympäriltä,
tummenneet, itsevalaisevat.
Kaasuliesi ruostunut rikki.
Kuva sinusta:
huolekkuus, väreilevät lehvistöt
tiiliseinää vasten. Myös isä lepää,
meissä.
Missä oli raskautettuja hartioita,
siellä oli siipiä.
- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava-
Päiväkakkaran valoisuus ja keltaisen iloisuus
VastaaPoistapappilanmummo, Mustavalkoinen kuva hämää: kukka ei ole keltainen eikä päivänkakkara vaan vaaleanpunainen gerbera.
PoistaPehmeä, unelmankevyt päivänkakkara. Hieno kuva.
VastaaPoistaarleena, Kiitos. Kukka on gerbera.
PoistaHentoa, kaunista valoa.
VastaaPoistaDeme, Kuvankäsittelyllä lisäsin utuista tunnelmaa.
PoistaSopiva kuva
VastaaPoistaAnki-itte, Kiitos!
VastaaPoistaKaunis vastaus haasteeseen.
VastaaPoistaKaunis on kuvasi. Herkkä.
VastaaPoistaSovivasti valaistu ja muutenkin herkistelty gerberankukka
VastaaPoistaKaunis.
VastaaPoista