 |
| klikkaa kuva isommaksi |
"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970), suom. Kaarina Helakisa.
Mmmm..(kuvailee: minä pidän). Luulin, että tässä on jonkin suuren ajattelijan ja kaunosielun, kenties japanilaisen, tekstiä. Mutta se olikin muumipeikko tai hänen ¨äitinsä¨. Ei ihme, että japanilaiset niin pitävät muumeista.
VastaaPoistamajava, Japanilaiset pitävät myös kivistä puutarhoissaan, joten kuva sopinee tekstiin ihan passelisti. Minusta tekstissä on vähän mystistä tunnelmaa, kuten myös kallion kolosta tunkevassa saniaisessa.
PoistaRehevää vihreyttä. Ei uskoisi, että on marraskuun puoliväli menossa.
VastaaPoistaarleena, Nyt on taas yllättävän lämmintä.
PoistaKuvahan on kuin taideteos, tosi kaunis!
VastaaPoistamarjukka, Kiitos!
PoistaKuva ja teksti kuin toisilleen luotu.
VastaaPoistaSimpukka, Kiitos! Kiertelin perjantaina etsimässä kuvattavaa valokuvatorstain aiheeseen ja tämä sattui eteeni - kuin tilauksesta.
PoistaSaniainen koristaa tienoon tavattoman kauniisti.
VastaaPoistaKuvittelija, Se näyttää viihtyvän omassa kolossaan.
PoistaLöysit kuvattavaksi todellisesn myöhäissyksyn salaisen puutarhan.
VastaaPoistaaimarii, Kiertelin etsimässä kohdetta ja kuvasin aika paljon sammaleisia kiviä, mutta sitten löysin tämän.
PoistaViehättävää luontoa! Kuin satumetsää.
VastaaPoistakaari3, Ihmeellisissä paikoissa kasvit voivat menestyä.
Poista