lauantai 31. elokuuta 2013

Suuren surun päivä


klikkaa kuva isommaksi


Rakkaani nukkui pois myöhään eilen illalla.

Nyt hän on toisessa ulottuvuudessa, todellisuudessa josta täällä voimme aavistaa vain heijastuksia.


keskiviikko 28. elokuuta 2013

Koirakoulussa ja koulun jälkeen

klikkaa kuva isommaksi
 Toppelundin kentällä pidetään koirakoulua, johon Venny (kuvassa oikealla) osallistuu. 
Koulussa on hauskaa, mutta hauskempaa on koulun jälkeen. Silloin mennään jäähylle mereen:

klikkaa kuva isommaksi

 Kaikkein hauskinta tietenkin on peuhaaminen Paminan kanssa:

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Ja vielä viimeinen kierros vedessä:

klikkaa kuva isommaksi


maanantai 26. elokuuta 2013

Tapani Bagge: Punainen varjo





Sodanjälkeiseen Helsinkiin sijoittuva dekkari, jossa valtiollista poliisia työllistää mm. neuvostokapteenin murha Lauttasaaressa. Saksan aseveljeys on vaihtunut yhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja sen myötä päitä putoaa myös Valpossa.

Hesarista luin arvion tästä kirjasta, ja kimmoke lukemiseen oli kiinnostukseni siihen, miten Neuvostoliiton Valvontakomission toimintaa kuvataan. Tornissa sijainnut Valvontakomissio nimittäin tuli viereisessä talossa asuneille vanhemmilleni tutuksi sen tekemien kotietsintöjen vuoksi. Isäni toimi jatkosodan aikana Mikkelin päämajassa Mannerheimin henkilääkärinä, mistä syystä Valvontakomissio kaiketi arveli löytävänsä hänen arkistoistaan jotain kiinnostavaa. Isän ollessa Mannerheimin mukana Portugalissa oli äitini joutunut kovan kovistelun kohteeksi. Mitään ei kuitenkaan löytynyt; kaikki muistiinpanot oli juuri tätä ennakoiden tuhottu.

Baggen kirja on sujuvasti kirjoitettu ja Helsingin kuvaus eloisaa, samoin kuin henkilökuvauskin. Juonen käänteet monine murhineen tuntuvat ehkä vähän liian uskomattomilta, mutta ehkä liipasinsormi oli heti sodan päätyttyä nykyistä herkempi.


perjantai 23. elokuuta 2013

Meditaatiota rannalla


Harva asia on yhtä rauhoittavaa kuin katseen lepuuttaminen ison veden - meren tai järven - äärellä.

Horisonttiin lipuva purjevene tuo väistämättä mieleen V.A.Koskenniemen runon: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin ..."

 
klikkaa kuva isommaksi


Tuntuu hyvältä olla ajattelematta mitään ja antaa katseen vain kiinnittyä huomaamaan läsnäolevia asioita.

klikkaa kuva isommaksi
 Autiolla koirarannalla kivetkin näyttävät pysyvän pinnalla. Yksi niistä on kuin saukon pää.



klikkaa kuva isommaksi
Heinät huojuvat hiljaa kuin nauttien elokuun viimeisten aurinkoisten aamujen lempeästä lämmöstä.


klikkaa kuva isommaksi
Vähitellen rantaan ilmaantuu muitakin: mustan kaunottaren siroa askellusta on pakko ihailla.


keskiviikko 21. elokuuta 2013

Kissankello

klikkaa kuva isommaksi

Minulle kissankello on yksi kesän herttaisimmista kukista. Nimikin on osuva, melkein voi kuulla kellon helinän sen keikkuessa kissan kaulalla. En kyllä tiedä miten usein kissat pitävät kaulapantaa kellokoristeista puhumattakaan.


Makrohaaste 109: Kesän kasvi

tiistai 13. elokuuta 2013

Putkiremontin seuraava vaihe

eli talojen väliset putket ovat nyt työn alla:

klikkaa kuva isommaksi
Talojen sisäiset putket pinnoitettiin jo melkein kaksi vuotta sitten, nyt ovat vuorossa pihalla, talojen välillä kulkevat rakennelmat, jotka vaihdetaan kokonaan uusiin. Piha on jo aika lailla myllätty; lasten ja koirien pitäminen kaivannoista loitolla voi olla aika haastavaa.  

Suunnitelmien mukaan työ kestää pari kuukautta. Valmista pitäisi olla lokakuun puolenvälin paikkeilla, johon mennessä myös pitkittynyt parvekeremontti saataneen päätökseen.


lauantai 10. elokuuta 2013

Nimipäivänä

klikkaa kuva isommaksi



Meillä on ollut tapana viettää nimipäivää eikä asian tarvitse muuksi muuttua, vaikka päivänsankari olisi Terhokodissa. Päinvastoin, nyt on syytä pitää kiinni jokaisesta juhlan aiheesta. Niinpä otin tänään mukaan pienen pullon (siis tosipienen, piccolon) samppanjaa. Alkuun potilas vaikutti niin väsyneeltä, että ajattelin jättää pullon laukkuun ja viedä sen takaisin kotiin odottamaan suotuisampaa tilaisuutta. Kun potilas kuitenkin virkosi sen verran, että sain kysyttyä josko samppanja maistuisi, syttyi silmiin valo ja vastaus oli myönteinen.

Niinpä siis skoolasimme Lallin päivän kunniaksi. (Itse asiassa sitä nimeä ei allakassa ole; liekö kirkon vaikutusta, että moinen piispan tappaja on poistettu virallisesta nimiluettelosta, en tiedä, mutta Laurin päivänä meillä on pruukattu juhlia. Lauri oli myös isäni nimi, joten 10.8. nautittiin kakkukahveja jo lapsuuden kodissani.) Maljan jälkeen potilasta alkoi väsyttää ja jonkin aikaa hän vain lepäili, kunnes taas aukaisi silmänsä ja kysyi: "Oliko se ainoa pullo?"

Minua alkoi naurattaa ja muistutin häntä toisesta kuolemattomasta lauseesta, joka jäi mieleeni pari päivää sitten, kun parranajokone hajosi ja ilmoitin lähteväni ostamaan uutta. Silloinkin potilas oli niin väsynyt, että juuri ja juuri sai asiansa sanotuksi. "Älä sitten osta kaikkein halvinta", kuului kuitenkin ohje. Silloinkin minua nauratti ja ajattelin miten syvään hänen mieleensä on painunut viisaus, jonka mukaan köyhän ei kannata ostaa halpaa.


Uusi takki


klikkaa kuva isommaksi

Uudessa vaatteessa on vielä tuotelaput tallella. Stockmannin palveluun kuuluu kahden viikon palautusoikeus. Jos impulssiostoksen jälkeen tulee morkkis, niin kaupan voi perua. Lappuja ei siis kannata ihan heti irrottaa.

Tätä en aio palauttaa. Olen pitkään halunnut jotain tämän tapaista, ja kun nyt sattui kohdalle ja vielä ainoana kappaleena niin pakkohan se oli pois korjata. Takki on Barbourin Ladies Durham.


Black and White Friday, haaste 12: Uusi

torstai 8. elokuuta 2013

Kesän paras makro - tai lähestulkoon ainoa


klikkaa kuva isommaksi

Tänä kesänä on tullut makroiltua tavallista vähemmän; aika on kulunut sairaalan liepeillä. Kirsikan kuitenkin kuvasin, kun se oli mielestäni niin kaunis.

Makroviikot, haaste 107: Kesän paras makro

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat






Sofi Oksasta mainitaan suomalaisen nykykirjallisuuden kirkkaimmaksi tähdeksi, ja kyllä hän on maineensa ansainnut. Kun kyyhkyset katosivat kuvaa elämää Virossa toisen maailmansodan aikana 1940-luvun alkupuolella ja neuvostovallan alla 1960-luvulla. Kirja on kertomus opportunismista, siitä miten ihminen kääntää takkinsa ja vaihtaa identiteettinsä sen mukaan mistä tuuli puhaltaa ja kuka on vallassa.

Kunniallista olisi tietysti pysyä uskollisena omalle aatteelleen, mutta kun maa joutuu ensin yhden vieraan saappaan alle ja sitten toisen, eikä kukaan voi huomisesta tietää mitään, on jotenkin ymmärrettävääkin, että ihminen lopulta haluaa vain selviytyä ja pelastaa oman nahkansa. Ihailtavaa tai hyväksyttävää se ei ole, mutta käsitettävää kylläkin.


maanantai 5. elokuuta 2013

Terhokodissa

Kun yleensä julkisesta sairaanhoidosta saa kuulla vain ikäviä asioita, on nyt koettu muutakin.

klikkaa kuva isommaksi

 Joku aika sitten omaiseni sai siirron terveyskeskuksen vuodeosastolta Terhokotiin. Siirto merkitsi samalla sen tosiasian hyväksymistä, että sen enempää parantavaa kuin kuntouttavaa hoitoa ei enää ole.

klikkaa kuva isommaksi

 Näissä olosuhteissa pääsy kodinomaiseen paikkaan, jossa toiminnan keskiössä on potilas ja hänen hyvä olonsa, oli kuin taivaan lahja. Superystävällisen henkilökunnan ohella viehättävä ympäristö helpottaa potilaan ja hänen omaistensa tuskaa elämän viimeisellä taipaleella.
 
klikkaa kuva isommaksi

Terhokodin toiminnasta vastaa voittoa tavoittelematon säätiö. 
 
klikkaa kuva isommaksi


Kauniit huonekalut ja taulut on saatu lahjoituksina, ja toiminnassa on mukana lukuisa joukko vapaaehtoisia, jotka osaltaan luovat ympärilleen hyvää henkeä.


Lapsipotilaita Terhokodissa ei ole, mutta potilaita tervehtimään tulevien lasten viihtymiseen on kiinnitetty huomiota.


Tänne ovat tervetulleita myös koiravieraat. Vierailuaikoja ei tunneta ja omainen voi halutessaan myös yöpyä läheisensä luona.

Miksi tällaisia paikkoja ei ole enempää?