sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Itkonern Juha & Westö Kjell: 7+7 Brev in en orolig tid




Kirjassa Westö ja Itkonen kirjoittavat toisilleen 7 kirjettä. Kumpikin on kirjoittanut omalla äidinkielellään, siis Werstö ruotsiksi ja Itkonen suomeksi, mutta kustantaja on päätynyt julkaisemaan kirjan joko kokonaan suomeksi tai kokonaan ruotsiksi. Ymmärrän markkinanäkökohdan, mutta ainakin itse olisin mieluummin lukenut kummankin herran tekstit alkukielellä. Joku viisas ehdottikin että olisi voinut julkaista teoksen kolmessa muodossa: suomeksi, ruotsiksi ja kaksikielisenä.  Nyt luin siis ruotsiksi, koska kirja oli läsecirkelin  listalla. Itkosen teksti on tietysti käännetty vallan hyvin, mutta käännös on aina käännös. No, ainahan kirjan voi hankkia kahtena kappaleena. Joka tapauksessa oikein kiva teos!
Kaksi kovin erilaista, vähän eri ikäpolven suosikkikirjailijaa kirjoittavat omasta elämästään, omista ajatuksistaan. Itkoselle on omien sanojensa mukaan helppoa kirjoittaa itsestään, mutta tarinoiden ja romaanihenkilöiden keksiminen on työläämpää. Westö puolestaan toteaa asian olevan hänen kohdallaan juuri päinvastoin: tarinoiden keksiminen on hänelle kuin intohimo ja henkilöt syntyvät hänen päässään luontevasti. Kirjoittaminen sujuu kuin flow-tilassa. Itsestä ja omasta elämästä kirjoittaminen on Westön sanojen mukaan vaikeaa ja hidasta. 

Westö mainitsee kokevansa tietyllä tavalla itsensä jokaisessa luomassaan henkilöhahmossa. Mieleeni tulee tässä Thomas Mann, joka kysyttäessä kuka Buddenbrookin henkilöistä on lähinnä häntä itseään vastasi että aivan jokainen.  Se, että kirjailija näin hyvin kirjoittaa itsensä jokaiseen henkilöönsä, tekee käsittääkseni kirjasta merkittävän. Ilman tällaista samaistumista ja syvälle menevää luotaamista henkilöt jäävät pintapuolisiksi ja joskus kliseisiksi.
Kirjeiden edetessä myös Westö avautuu pikkuhiljaa enemmän myös itsestään. 


Pidin teoksesta kovasti. Mielenkiintoisia persoonia!