Uusi vuosi raketteineen on aina pienen jännityksen paikka koiraperheessä. Ainakin ennenkuin on selvinnyt, miten koira asiaan suhtautuu. Montyn kanssahan mitään huolta ei ollut: Monty ei reagoinut raketteihin millään tavalla, ei sisällä eikä ulkona.
Ellistä on liian aikaista tietää. Viime vuonna Elli oli ihan pikkupentu, jolle kaikki oli uutta, joten raketit eivät siinä mielessä poikenneet muusta uudesta ja oudosta.
Nyt on kuulunut paukuttelua jo jonkin verran, eikä Elli ole toistaiseksi
paljon korviaan lotkauttanut. Sohvan nurkassa on hyvä odottaa vuoden
vaihtumista.
Vielä ei ole puolen yön aika, eikä pahinta ole koettu. Äsken paukahti vähän enemmän ja olohuoneen ikkunaan näkyi komea ilotulitus taivaalta, ja siihen Elli kyllä uniltaan havahtui ja hyppäsi alas sohvalta. Nyt tultiin työhuoneeseen tekemään tätä postausta ja Elli nukkuu jaloissani.
Toivottavasti loppuyö sujuu ilman paniikkia.
Onnellista ja leppoisaa vuotta 2016 kaikille blogini seuraajille!
Tieni professoriksi – Osa III: Fokusoimalla perille
8 kuukautta sitten