Kevään merkkejä

klikkaa kuva isommaksi

Jos kevättä jo olikin ilmassa, niin nyt ovat kevään merkit peittyneet lumen alle. Kevään ainoita airueita taitavat tällä haavaa olla pajunkissat. Makrohaasteena vastaus on mitä mielikuvituksettomin, varsinkin kun haasteen emännällä itsellään on aiheesta suurenmoisia otoksia. Mutta mukana ollaan ;)

Makroviikot, haaste: Kevään merkkejä

Parempaa pikaruokaa

klikkaa kuva isommaksi

En pahemmin ole einesten/pikaruuan ystävä; en edes ole kertaakaan tilannut pitsaa kotiini. Stockan Mealsistä olen silloin tällöin ostanut jotain valmista, mutta niihinkin kyllästyy nopeasti.
Mutta nyt on naapuriini ilmaantunut pikaruokapaikka joka valaisee arkeni, miksei myös pyhäpäivänikin. Yuzun sushi barissa voi käydä nauttimassa ihanat meren herkut joko paikan päällä tai kotiin vietynä. Tänään herkuttelin näillä kotona. Lounaaseen kuuluu kunnon annos maukasta misokeittoa. Nam!

klikkaa kuva isommaksi

Mustat koskettimet

klikkaa kuva isommaksi

Mustat koskettimet tuntuivat lapsena jotenkin juhlallisilta. Luultavasti siksi, että ensimmäistä pianovihkoa soitettaessa niitä ei vielä tarvittu. Muistan miten pelottava ja samalla jännittävä ensimmäinen ylennysmerkki oli: piti muistaa soittaa f-sävel mustalla! Tuolloin ajatus useammasta ylennys- tai alennusmerkistä oli kerrassaan kaoottinen, enkä silloin kovin pitkälle päässytkään. Vasta paljon myöhemmin sävellajien merkinnät tulivat tutuiksi.

Silti osasin lapsena soittaa kissanpolkan - ja siinäpä vasta mustia koskettimia käytetäänkin.

Valokuvatorstai, haaste 2015/03/361: Musta

Helähdys

klikkaa kuva isommaksi

Pääsiäinen on tulossa, mutta täällä helähtelee vielä joulukello.
Kuva on kyllä tuore, tänään otettu;)


Makroviikot, haaste  2015/03: Ääni

Nannaa

klikkaa kuva isommaksi

Acidofilus, bifidus -  täällä tiedetään, mikä on terveellistä ja HYVÄÄ! Valion lohkeava luonnonjogurtti maistuu emännällekin.

klikkaa kuva isommaksi

(Ortokasvattajat, älkää kauhistuko; Elli sai vain pari teelusikallista kuppiinsa ja lopuksi tyhjän purkin nuoltavaksi ;) )

Introvertit kunniaan

klikkaa kuva isommaksi

Ylen Akuutissa oli asiaa introverteistä. Nyt nämä analyyttiset, omaehtoisesti motivoituvat ja pitkäjännitteiseen, itsenäiseen työhön kykenevät sisäänpäin kääntyneet ovat ehkä saamassa kunnianpalautuksen työmarkkinoillakin. Työnantajat tosin mieluummin rekrytoivat ekstrovertteja, noita ulospäin suuntautuvia sosiaalisesti lahjakkaita suupaltteja, joilta sitten kuitenkin toivotaan juuri yllämainittuja introverttien ominaisuuksia.

Lainaus Akuutin sivulta: Onko introversio vamma?

”Introversiota on ehdotettu diagnosoitavaksi mielenterveyshäiriöksi jopa arvovaltaisen Maailman terveysjärjestö WHO:n toimesta.

Myös Amerikan psykologiyhdistys (APA) halusi lisätä introversion DSM-5-ohjekirjansa sairausluokituksiin vuonna 2012. Asiasta keskusteltiin kiivaasti, mutta aietta ei toteutettu. Introverteille onneksi, sisäänpäin kääntynyttä persoonallisuuspiirrettä pidetään edelleen täysin luonnollisena ominaisuutena.”

klikkaa kuva isommaksi

Maailma on mennyt kummalliseksi. Kun vihdoin homoseksuaalisuus on lakannut olemasta a) rikos ja b) sairaus, niin nyt sitten sisäänpäin kääntyneisyyttä on alettu pitää vammana ja ujoutta sairautena. Vilkkaus voidaankin puolestaan diagnostisoida ADHD-syndroomaksi. Terve ei kai enää ole kukaan.

 Huom. Elli ei millään tavalla liity aiheeseen; hän ei taatusti ole introvertti, toisin kuin emäntänsä.

Uusia houkutuksia

klikkaa kuva isommaksi

Mustin ja Mirrin uusi myymälä on avattu Tapiolan Ainoaan. Kävin tutustumassa paikkaan ja samalla Elli sai tuliaisiksi uuden lelun.

klikkaa kuva isommaksi

Aina ei ole helppo tietää, mikä lelu koiraa sattuu miellyttämään. Jotkut ovat mieluisampia kuin toiset, mutta yleensä kaikkein kiinnostavimpia ovat toisten lelut ja luonnosta itse löydetyt aarteet. Niistä taas emäntä ei aina ole niin innoissaan - kuten esimerkiksi kuolleista päästäisistä.

klikkaa kuva isommaksi

Pinkki monsteri näyttää onneksi Elliä miellyttävän.

Rentoutusta lenkin jälkeen

klikkaa kuva isommaksi

Emil, Oskar, Mörkö, Bobi, Reino .... Ellin tanssiaiskortti alkaa olla jo täynnä. Ellistä on nopeasti tullut paikkakunnan pieni prinsessa, mitä ihailijoiden määrään tulee. 
Tänään aamulenkillä tavattiin Oskar, nuorin kolmen healeri-seurueen jäsenistä, eikä leikkimisestä meinannut tulla loppua ensinkään. Kuin pisteenä iin päällä sattui vielä Reinokin olemaan kotipihalla juuri ennen sisään menoa. 

Voi onnea! Nyt väsyttää ja Elli tietää että lenkin jälkeen on hyvä nostaa jalat ylös.

Sulo kävi kylässä

klikkaa kuva isommaksi

Ensin pitkällä lenkillä, kirmailua vapaana koirarannassa, kahvit ja kaakaot Cafe Mellstenin terassilla,  ja vielä kotiin leikkimään. Olisi luullut voimien jo ehtyneen, vaan ei: vielä riitti vauhtia niin että samaan kuvaan näitä oli miltei mahdoton saada. Ja pienen lepotauon jälkeen taas baanalle ja kylään Tontunmäkeen. Kyllä uni nyt maistuu!

Harvahammas

klikkaa kuva isommaksi

Alkaa olla käsillä hartaasti odotettu aika, jolloin Ellin hampaat vaihtuvat.. Alhaalta ovat kulmahampaat jo irronneet, vaikkakaan uusia ei vielä näy. Tänään sukkaa vetäessä napsahti irti yksi hammas lisää, luultavasti joku poskihampaista.

Illalla harvahammas oli pentukoulussa, jossa tunnin lopuksi oli vapaata leikkiä. Hampaiden puuttuminen ei ollenkaan haitannut, vaan Elli jaksoi viimeiseen asti mitellä voimiaan tovereiden kanssa. Hauskaa oli, mutta uuvuttavaa!

Maaliskuu

klikkaa kuva isommaksi

 Ellin myötä on elämääni tullut kokonaan uusi aikajärjestys ja -käsitys. Ulkona käydään parin-kolmen tunnin välein. Aamulla on kiire pikavisiitille, sitten kotiin syömään ja sen jälkeen heti pitemmälle aamulenkille. Samalla saa seurata kevään etenemistä; maaliskuussa valo voittaa, mutta yhtä kaikki kaikki kuvaajan sormia paleltaa, ainakin aamun pakkasilla.

klikkaa kuva isommaksi

 Mörköpolulla eli virallisesti Puolukkametsän puistoalueella saa illuusion koskemattomasta korpimaisemasta. Ellille riittää ihmeteltävää ja pureskeltavaa, ihan konkreettisestikin.

klikkaa kuva isommaksi

Syntymäpäivä

klikkaa kuva isommaksi

 Elli täyttää tänään 5kk. Paino kehittyy tasaisesti ja on nyt 5,7 kg.

klikkaa kuva isommaksi

Syntymäpäivän kunniaksi alhaalta irtosi oikeanpuoleinen kulmahammas. Uutta ei vielä näy.

Sulon kanssa

klikkaa kuva isommaksi

 Sulo kävi kylässä ja hetken aikaa Elli sai leikkiä ilman remmiä.

klikkaa kuva isommaksi

 Vauhti oli hirmuinen eivätkä molemmat tahtoneet millään osua samaan kuvaan, ei ainakaan kokonaan.

klikkaa kuva isommaksi

 Mitään huolta siitä, että Elli karkaisi omille teilleen ei ollut; Sulo oli kyllä tarpeeksi vetovoimainen pitämään Ellin maisemissa. Kokonaan toinen juttu oli Ellin kiinni saaminen siinä vaiheessa kun leikki haluttiin lopettaa. Elli luiskahti käsistä aina kuin saippua, ja Sulon haltijalle tuli mieleen Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa, missä sikaa yritettiin kiinni huonolla menestyksellä. Jotenkin samantapainen oli tunnelma, ja mitä kauemmin yritimme, sitä hauskemmaksi kiinniottoleikki Ellin mielestä muuttui. Lopulta Sulo talutettiin rappukäytävään, jonne Elli tietysti säntäsi perässä - ja kiinni jäi.

klikkaa kuva isommaksi

Lopulta molemmat veijarit olivat remmissä ja päästiin rantoja kiertämään. Hauskaa!

klikkaa kuva isommaksi

Haistelua

klikkaa kuva isommaksi

Toisten koirien kanssa leikkiminen on hauskinta mitä Elli tietää, mutta hyvänä kakkosena tulee haisteleminen ja oksien pureskelu. Elli kulkee nenä maassa ja pihan jänisten jälkien seuraaminen on  mielipuuhaa - myös yöllä kolmelta. Onkohan Ellin perimässä sittenkin pisara ajokoiraa, vaikka muuta väittävät?

klikkaa kuva isommaksi

Kirkkaassa auringonvalossa kuvaaminen sen sijaan ei luonnistu yhtä hyvin. Valokohdat tahtovat palaa puhki ja kuvista tulee kovia.

Tyttöjen kesken

klikkaa kuva isommaksi

Elli pääsi käymään kylässä Vennyn ja Paminan luona, eikä pienen ihailulla ollut rajoja. Kärsivällisesti isot tytöt jaksoivat pienen kanssa, vaikka ilmeistä päätelleen hösääminen välillä vähän ihmetytti. Eivät muista, että samanlaisia touhuajia olivat itsekin vielä vähän aikaa sitten ;)

klikkaa kuva isommaksi

Kamerakokeilua

Leica: klikkaa kuva isommaksi

Opettelen nyt Leican pokkarin käyttämistä ja täytyy todeta että ei ollenkaan hullumpi pakkaus. Ylläoleva smoothie-kuva on pikkusalamalla, aukolla 5,6 ajalla 1/60, polttoväli 60 mm kinovastaavana, ISO 800. Samoilla asetuksilla Nikon D600-järkkärillä 24-120mm 1:4 -optiikalla jälki oli jopa huonompi, mikä oli aikamoinen yllätys.

Nikon: klikkaa kuva isommaksi

Vihdoinkin valoa

klikkaa kuva isommaksi

Vihdoinkin jatkuva sade, tuuli ja harmaus väistyivät ja Ellille uusi asia, aurinko pääsi porottamaan. Lokakuussa syntyneelle ei tänä tänä talvena luonnonvaloa olekaan liikaa ollut tarjolla. Pitäisiköhän Ellille hankkia aurinkolasit?

Valokuvausmessuilla

klikkaa kuva isommaksi

Kävin messuilla. Menin vartavasten tutustumaan Leican pokkariin, josta maahantuoja lähetti tietoa sähköpostilla. Olen jo pitkään miettinyt pokkarin hankkimista järkkärin rinnalle; aina ei viitsi kantaa isoa vehjettä mukana, ja aina ei kännykän kamera tunnu riittävän. Pokkarilta olen kuitenkin edellyttänyt muutamia ominaisuuksia: hyvää optiikkaa, manuaalisäätöjä automaatin ohella ja ehdottomasti mahdollisuutta raw-kuviin.  Leicassa nyt on tämä kaikki. Tein kaupat.

Mutta, mutta. Tietotekniikka yllättää aina. Leican myyntipakettiin kuuluu ilmainen Photoshopin Lightroom -ohjelma. No, uusin versio ei toimi pöytäkoneessani Windows Vistassa ja edellinen versio, jonka voi vaihtoehtoisesti ladata ei taas tue uusia kameramalleja, kuten tätä ostamaani Leica D-Lux typ 109. Kiva! 

Vaihtoehdoiksi jää Lightroom version 5 lataaminen läppärille, jossa on Windows 7 käyttöjärjestelmä, tyytyminen jpg-kuvien käsittelyyn tai uuden pöytäkoneen hankkiminen. Lightroomin voi ladata vain kaksi kertaa, joten jos vitosversio ei toimi läppärissä, niin sitten Leican raw-formaatista ei ole mitään iloa. Uutta pöytäkonetta en nyt jaksa ruveta miettimään, puhumattakaan sellaisen raahaamisesta kotiin. Enhän jaksa moista edes kantaa.

Yllätyspostia

Voi, miten iloiseksi itse askarreltu kortti voi ihmisen saada!

Tasan tarkkaan kupillinen

klikkaa kuva isommaksi

Hyppysellinen sitä ja veitsenkärjellinen tätä, paistetaan kypsäksi. Tällaisia ohjeita sain nuorena kun kyselin perheemme kotihengettäreltä - hyvältä ruuanlaittajalta - neuvoja. Aika ärsyttävää kokemattomalle kokille. 

Juurikaan parempia eivät ole keittokirjojen reseptit, joissa mitat annetaan kahvikupillisina: kolmannes kahvikupillista voita, puolitoista kahvikupillista vehnäjauhoja. Mistä tietää minkä kokoinen kahvikuppi on kyseessä? Tarkoittaako kahvikupillinen tasan täyttä vai sitä kohtaa mihin kahvia yleensä kaadetaan? Entä kolmannes?

klikkaa kuva isommaksi

Parempi on antaa mitat desilitroina tai kaikkein mieluiten grammoina. Punnitseminen on aina tarkempaa - kunhan vain on vaaka käytettävissä ja kunhan sen patterit ovat kunnossa.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 358: Tasan

Liza Marklund: Lyckliga gatan

Läsecirkelissämme luettavaksi sovittu kirja ei tällä kertaa osunut ihan omaan lukuhermooni.  Aika sekavajuoninen dekkari, jonka henkilöt eivät oikein onnistuneet herättämään kiinnostustani.

Mies löydetään pahoin kidutettuna - kidutuksen toimenpiteet yksityiskohtaisesti selostettuina - ja vaimo on kadonnut. Myöhemmin löydetään toinenkin uhri, tällä kertaa kuoliaaksi kidutettuna. Sitten ruvetaan selvittämään  20 vuoden takaista miljonäärinaisen katoamista. Jollain merkillisellä tavalla tapaukset liittyvät toisiinsa. Naisista toinen oli kuollut, toinen ilmeisesti elossa jossain tuntemattomassa paikassa. Ei saanut minua syttymään.

Eipä silti, viime aikoina oma keskittymiseni lukemiseen tai mihinkään muuhunkaan on jäänyt minimaaliseksi kun kaikki aikani menee Ellin kanssa puuhailuun. Eilen saatiin Mustista ja Mirristä paketti, jonka avaamisessa Ellikin avusti.

klikkaa kuva isommaksi

Motivaatiota ...

 

klikkaa kuva isommaksi

... tarvitaan oppimiseen. 

On ollut aika jolloin viivottimen isku sormille ajoi oppia koululaisten kovaan kalloon. Silloin uskottiin että  tuloksiin päästään virheistä rankaisemalla. Nyt on toinen aika ja nyt tiedetään, että oppiminen sujuu paremmin onnistumisista palkitsemalla. Selvää oppia, pienelle pennullekin!



Valokuvatorstai, haaste 357: Oppia