Nuppineulat

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstaissa (haaste 132) inspiroidutaan tällä viikolla Heidin ottamasta valokuvasta, joka löytyy täältä.

Erno Paasilinna: Yksinäisyys ja uhma

Tämä onneton teos sovittiin tai oikeammin annettiin kirjapiirissä luettavaksi. Sain kirjan kirjastosta tänään. Heti toisella sivulla minua alkoi arveluttaa; mahtaako tästä tulla mitään, siis luku-urakastani.

Paasilinna kirjoittaa näin:
"Hyvä kirjallisuus on aina ihmisen puolella, se on eettisesti korkeatasoista. Se sisältyy välttämättömänä aineosana hyvään kirjallisuuten."

Jos sana se viittaa hyvään kirjallisuuteen, niinkuin ymmärtääkseni asian laita on, on Paasilinnan järkeily luokkaa nolla on nolla. Jos kehtaisin, lainaisin nyt Alexander Stubbia ja sanoisin VMP.

Urakkani taitaa päättyä tähän.

Makroviikon haaste: Viha

klikkaa kuva isommaksi

Hyödyllisetkin arkiesineet voivat muuttua vihan välineiksi.

Makroviikot, haaste 132: Viha

Flunssaako ilmassa ...

klikkaa kuva isommaksi

.. vai mikä on kun väsyttää niin vietävästi. Unta vastaan taistellen katsoin kuitenkin ensin Prisma-studion, missä kerrottiin miten elintarviketeollisuus huijaa meitä syömään yli oman mittamme. Ja pian sen perään katsoin vielä MOT-ohjelman, missä taas näytettiin, miten holtittomien omistajien taistelukoirat raatelevat ihmisiä. Huhhuh, vaara vaanii ruokakaupassa ja sen ulkopuolella. 

Oloani saattoi tämän jälkeen piristää vain valokuvan tuunaaminen. Tulppaanikuvan otin jo muutama päivä sitten ja olin sen jo siirtänyt roskakoriin. Nyt sen palautin kun ei muutakaan näpelöitävää ole enkä jaksa ruveta kuvaamaan, kun on jo niin pimeääkin.

Fredrik Lång: Flickorna på Nappari – En Herrgårdsroman

Kartanoromaani sijoittuu vuosiin 1905 ja 1906. Fiskarsista kotoisin oleva englantilais-sveitsiläissyntyinen, maisteriksi lukeva sepän poika lähtee Nappariin kotiopettajaksi aateliskartanon nuorille neideille. Tyttösten äiti, niin ikään sveitsiläissyntyinen, kaikkea muuta kuin aatelissukuinen mutta sitäkin enemmän perheen ylhäisyydestä kiinni pitävä Madame Tigerstedt joutuu tietysti suunniltaan, kun tapahtuu se mitä lukijakaan ei voi jo etukäteen olla arvaamatta: lempi leimahtaa alhaisen kotiopettajan ja nuoren aatelistytön välille – tietenkin.

Kirjassa on siteeksi poliittista liikehdintää ja niin runsaasti oikeita nimiä von Knorringeista lähtien, että lukijalle jää vähän epäselväksi, minkä verran tässä on faktaa ja minkä verran fiktiota. Kirjan lopussa annetusta lähdeluettelosta päätellen tapahtumat ovat osittain totta. Joka tapauksessa kieli on hauskasti vanhahtavaa: polkupyörä on velociped, esimerkiksi. Muutenkin ajankuva tuntuu aidolta. On se maailma vaan ollut aika kamalakin paikka tuohon aikaan, varsinkin tytöille ja naisille.

Fredrik Lång on 1947 syntynyt kirjailija ja filosofi, jolta on ilmestynyt 21 teosta alkaen vuodesta 1978. Kirjallisen läpimurron hän teki vuonna 1984 kirjallaan Sommaren med Sue. Ruotsalaisen kirjallisuusseuran palkintoarvioiden mukaan Lång yhdistää taitavasti aateromaanin filosofista syvyyttä leikkisään eleganssiin. Flickorna på Nappari ilmestyi vuonna 2013.

Jokohan kohta saisin kirjastosta lainatut opukset luetuksi niin, että pääsisin käsiksi omiin joululahjakirjoihini ;)

Aika ratkaisee

Valokuvatorstain haaste - aika, ilman että kello on mukana kuvassa - on aika vaikea. Mieluiten olisin kuvannut juoksijan saapumassa maaliin; siinähän aika ratkaisee. No, sellaista kuvaa ei nyt ollut tilaisuus ottaa, joten piti keksiä muuta.

klikkaa kuva isommaksi

Munan keittämisessäkin aika on lopputuloksen kannalta ratkaiseva.

klikkaa kuva isommaksi

Kamera kädessä ajan taju vain tahtoo välillä hämärtyä.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 311: Aika

Hiottuja ja hiomattomia kiviä

Makroviikkojen haaste - kivi - sopii minulle hyvin. Olen joskus hamassa nuoruudessani lukenut sivuaineena geologiaa ja mineralogiaa ja silloin piti opetella kivien tunnistamista. Se oli niin hauskaa, että innostuin hankkimaan itsellenikin muutaman mineraalin. 
Siitä muistona malakiitti: 

klikkaa kuva isommaksi

 ja rodokrosiitti:

klikkaa kuva isommaksi

Koruliikkeessä työskentelevä kummitätini oli myös innostunut kivistä. Minulle hän toi kerran tuliaisiksi matkoiltaan tuliopaalin, josta hän myöhemmin teetti minulle sormuksen. Tuliopaali on vaatimaton kivi, joka oikeassa valossa sytttyy hehkumaan niin että siinä näkyy vihreitä kipinöitä.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 131: Kivi

Talven taidetta ...

... sisällä ja

klikkaa kuva isommaksi

 ulkona, nyt kun tänne vihdoin tuli pakkasta, vaikka ei vielä nimeksikään lunta.

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 310: Talven taidetta

Koreutta kerrakseen ...

klikkaa kuva isommaksi

 ... löytyy pienestä helmillä kirjaillusta kukkarosta ja puolijalokivillä varustetusta ranneketjusta

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 130: korea/kaunis

Koiravieraita

klikkaa kuva isommaksi

Venny ja Pamina kävivät kylässä. Leikittiin piilosta ja katsottiin televisiota.  
Ystävykset ovat kuin yö ja päivä: toinen haluaa pötkötellä omassa rauhassaan ja toinen on kaiken aikaa valmiina toimintaan. Arvatkaa kumpi on kumpi.

klikkaa kuva isommaksi

Tuula-Liina Varis: Että tuntisin eläväni

Kahdeksan ihmissuhdetta, kahdeksan rakkautta 1920-luvulta 2000-luvulle. Tarinat ovat irrallisia ja toisistaan riippumattomia, vaikka henkilöiden ketju kulkee jollain tavalla katkeamatta sukupolvesta toiseen. Henkilöt tuntevat kaipausta, ja rakastaminen on ihanaa, mutta kuitenkaan yksikään tarina ei oikeastaan ole onnellinen. Päinvastoin minulle jäi kirjasta vähän ahdistunut ja surullinen olo. Ehkä sekin vaikutti, että kirjassa käytetään paljon murretta, joka on minulle hyvin vieras ja kolkon tuntuinen.

Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä: Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu

Tavattoman mielenkiintoinen kuvaus runoilijan elämäntyöstä ja elämästä. Aale Tynnin tytär ja tyttärenpoika valottavat Tynnin elämää läheltä, mutta kuitenkin viileän objektiivisesti. Kirja on kiinnostava usealla tasolla: ajan kuvauksena, kulttuuripoliittisena dokumenttina mitallisten runojen suopeasta tai vihamielisestä vastaanotosta ja tietenkin myös Aale Tynnin ja Martti Haavion yhteistyön ja kaiken voittavan rakkauden kuvauksena.

Tulppaanit tervehtivät valoa

 

klikkaa kuva isommaksi

Luonnon valoa on nyt todella vähän, mutta silti halusin kokeilla miten tulppaanit onnistuvat ilman keinovaloa.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Sydäntalvella

 Tyhjällä terassilla jouluvalot yrittävät levittää hentoa valoaan sateisen hämärään iltapäivään

klikkaa kuva isommaksi

 Autiolla hiekkarannalla vain pelastusrengas ja koirien kieltomerkki muistuttavat elämästä.

klikkaa kuva isommaksi

Tämä talvi on tähän asti ollut erilainen kuin edeltäjänsä. Lunta ei ole eivätkä koululaiset hiihdä tai luistele, vaan potkivat palloa

klikkaa kuva isommaksi

Eikä Etelä-Suomessa ole tarvinnut ryhtyä lumitöihin

klikkaa kuva isommaksi

Merikään ei ole jäässä, ja vaikka jotkut veneet ovat vielä vesillä, nukkuvat useimmat peiton alla talviuntaan

klikkaa kuva isommaksi

Tällaista on vielä tänään, torstaina. Vaan muutos on luvassa: ylihuomiseen mennessä lunta turpunnee ja lämpötila pudonnee viitisentoista astetta. Näin on ennustettu. Voi olla että ennen kuin viikko on mennyt, valokuvatorstain haasteeseen täytyy laittaa uudet kuvat.

Valokuvatorstai, haaste 309: Sydäntalvi

P.S. Arvasin oikein, sää muuttui kokonaan viikon kuluessa. Nyt on jo noin 15 astetta pakkasta ja meri hyytyy.

klikkaa kuva isommaksi / kuva kännykällä

Kännykällä kuvaaminen kovassa pakkasessa ja auringonpaisteessa on hankalaa: sormet jäätyvät, eikä kännykän näytöllä näe yhtään mitä on kuvaamassa.

Kädet ristissä

klikkaa kuva isommaksi

Kun aikoinanamme kehitimme laboratoriossa uusia menetelmiä, mietittiin työvaiheet tarkkaan. Viimeisenä pantiin kädet ristiin ja toivottiin, että homma onnistuu.

Tämä tuli jotenkin mieleeni näitä kuvia ottaessani.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikkojen haasteena on haarukka. En malta olla kuvaamatta tähän myös äitini vanhaa sillihaarukkaa, joka on osoittanut toimivuutensa monessa.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 129: Haarukka

Putipuhdasta ...

klikkaa kuva isommaksi

... ja pehmeää, Palmolive - hellävarainen saiPPua. 

Saippuoissakin on valtavasti valinnanvaraa. Joskus sitä oli vain Mäntysuopaa ja Sunlightia - ja suurena ylellisyytenä Lux-saippuaa, joka teki ihon kauniiksi ja jota käytti 9 filmitähteä kymmenestä. Puhuttiin, että se kymmenes olisi ollut Siiri Angerkoski ;) 

Maailma muuttuu, mutta yksi asia ei muutu, mainosten uskottavuus:  "Because You Are Worth It!"  Believe it or not.


Kirjainhaaste 37/tammikuu: PP

Sikin sokin

klikkaa kuva isommaksi

Kasettisoittimia ei enää useinkaan tule käytettyä, eikä musiikin valinta helppoa olisikaan, kun kasetit ovat kaapin nurkassa kaoottisena kasana kassiin ängettynä.

Mustaa ja valkoista, haaste 150: Kaaos

Loppiainen ...

klikkaa kuva isommaksi

... merkitsee joulun loppumista, johan sen sanoo sen nimikin: loppiaisena loppuu. 

Tänään olen jo siirtänyt pois ne muutamat joulukoristeet, jotka tänä jouluna ollenkaan esiin nostin. Nyt aion vielä pistellä poskeeni lahjaksi saamani piparkakkutalon. Toivottavasti Hannu ja Kerttu eivät ole siellä vankeina.

Curious blogger award

Kaari3 pyysi istahtamaan kahvikupposen ääreen ja tarttumaan uteliaisuushaasteeseen, jossa kysytään tämmöisiä:

1. Mikä on sisustustyylisi?
2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?
3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
4. Mihin käytät paljon rahaa?
5. Mistä onnesta unelmoit?
6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
7. Missä asiassa olet tunnollisin?
 8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
10. Mikä on miehen paras ominaisuus?

 1. Mikä on sisustustyylisi?
Tyyli on syntynyt vähitellen ja itsestään.  Pohjana on joitakin lapsuuden kodista periytyneitä, osin korjattujakin tavaroita, joihin on yhdistetty modernia; lemppareitani ovat yöpöytänä toimiva Aallon tarjoilupöytä ja tv-tuolina selkäystävällinen Lamino. Valoa pitää olla paljon ja mielellään jotain kaunista. Tärkeintä on, että koti on oman näköinen ja että siellä viihtyy.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten sisustaessasi?
Mikään huone ei ole ollut etusijalla. Tavarat ovat vain löytäneet paikkansa. Eri huoneilla on oma funktionsa. Kylpyhuoneeseen on viime aikoina uhrattu eniten sekä rahaa että kyyneleitä. Kylpyhuoneremontti betonipiikkauksineen ei ole mitään herkkua.

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?
Hyväntekeväisyyteen. Siitä ei tule huono omatunto vaan päinvastoin. Huono omatunto tulee korkeintaan siitä, että siihen pitäisi tietysti laittaa vielä paljon enemmän. Kohteista ei ole pulaa.

4. Mihin käytät paljon rahaa?
Kyllä kai eniten kuluu välttämättömään eli asuntoon, autoon ja elämiseen. Varsinkin vanhassa talossa isot taloremontit tuntuvat nielevän rahaa loputtomasti. Muuten en mielestäni ole hirveän kova kuluttamaan, mutta kameratarvikkeisiin on mennyt sen verran, että jonkun järkevämmän mielestä arvostelukykyni on saattanut olla kateissa. Kulttuuririentoihin satsaan myös surutta. Tässä iässä koti on jo niin täynnä, että kulutan mieluummin palveluihin esim. taksiin, kahvilaan ja siivojaan kuin tavaroiden ostelemiseen.

5. Mistä onnesta unelmoit?
Inhimillisestä lämmöstä - että voin sitä antaa ja vastaanottaa.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?
Ihmissuhteissa pettyminen. Ja tietysti sairastuminen niin pahasti että menettäisin toimintakykyni.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?
Taidan olla monessakin asiassa melkoinen Hulda Huoleton, mutta sovituista jutuista pidän kiinni. Valokuvia jaksan myös pusata aika tunnollisesti.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?
Ehkä sellaisen, jota tekijä ei ole tarkoittanut. Jos joku loukkaa toista tyhmyyttään, se ei ole yhtä paha kuin jos tekijä on loukannut ilkeyttään tai pahuuttaan.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?
Kyky olla aidosti oma itsensä ja samalla ottaa huomioon toiset ihmiset. Kyky olla ihmisiksi.

10. Mikä on miehen paras ominaisuus?
ks. kohta 9.


 Kaari3 on lähettänyt tämän jo monelle niistä, joita itsekin seuraan, joten haastan tällä kertaa vain Simpukan ja hpy:n.

Janoinen kaunotar

klikkaa kuva isommaksi

Ei, otsikko ei viittaa minuun eikä kehenkään ystäväänikään - ei edes näin uudenvuoden päivänä. 

Sain jouluksi ihanan atsalean, joka oli täynnä pieniä nuppuja. Olen kylvettänyt kaunotarta ahkerasti joka päivä nostamalla sen keittiön altaaseen altakastelua ja suihkuttamista varten. Nyt se palkitsee huolenpitoni ja on avannut kaikki kukkansa.

 

klikkaa kuva isommaksi

Kaunis vai mitä?

Onnellista Vuotta 2014!

klikkaa kuva isommaksi

Yksi mieleisimmistä joulukoristeistani on tämä pikkupikkuristipistoilla kirjailtu työ. Sen ripustan aina ulko-oveni sisäpuolelle. Nyt se saa blogissani toivottaa hyvää ja onnellista alkanutta vuotta meille kaikille. 


Makroviikot, haaste 128: Miniatyyri

Herman Koch: Lääkäri

Varsin merkillinen, ehkä dekkariksikin luokiteltavissa oleva kirja lääkäristä, joka ryhtyy jakamaan oikeutta hoitovirheeksi naamioidun murhan kautta. Koston kohde on lääkärin päätelmien mukaan syyllistynyt tekoon, joka lukijankin silmissä on iljettävä ja anteeksiantamaton. Kun sitten käy ilmi, että lääkäri on suuressa viisaudessaan erehtynyt, jää lukijallekin tosiaan pohdittavaa.

Kirja on nopealukuinen eikä ihan hullumpi, mutta ei se mitään suuria odotuksia lunastanut.