Romaani nobelpalkinnon saajan Fritz Haberin ja ensimmäisen
saksalaisen tohtoriksi väitelleen naiskemistin Clara Immerwahrin elämästä.
Tavattoman mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu, todellinen lukunautinto!
Kirjassa on runsaat 500 sivua ja teemoja paljon: kemian
historiaa, maailmansodan historiaa, naisten oikeuksien historiaa, romantiikkaa,
psykologiaa. Rakenne pysyy kaiken aikaa käsissä, jokaisen luvun jälkeen ei vaihdeta
aikakautta tai kertojaa, kuten nykyään melkein kaikissa kirjoissa on tapana.
Jännite säilyy loppuun asti.
Romaani perustuu todellisiin henkilöihin jaa todellisiin
tapahtumiin. Ainakin kemistille oli kiinnostavaa lukea Haberin
peräänantamattomasta ponnistelusta ilmakehän typen valjastamiseksi ammoniakiksi
ja siis keinolannoitteeksi maailman ruokatuotannon turvaamiseksi. Ammoniakin valmistusmenetelmä tunnetaan tänä
päivänäkin Haber-Boschin nimisenä. Mutta
kuten tunnettua, alun perin ihmiskunnan parhaaksi tehdyt tieteelliset löydöt
omaavat myös kääntöpuolen: niitä voidaan käyttää myös tuhon välineisiin.
Fritz Haberin rinnalla romaani kuljettaa Clara Immerwahrin
tarinaa vahvasta ja älykkäästä naisesta, joka raivaa tiensä korkeimpien
opintojen piiriin aikana, jolloin naisille ei edes ylioppilastutkinnon
suorittaminen olisi ollut sallittua. Nuorten Fritzin ja Claran kohtaaminen
koululaisina tanssikoulussa on taianomainen ja antaa aavistaa jotakin tulevasta.
Ehkä he olivat luodut toisilleen, vaikka tieteen ja perheen asettamat
velvollisuudet vetivät heitä lopulta eri suuntiin, samoin kuin tieteen, sodan
ja etiikan asettamien arvojen painotukset. Kirjan herättämä painavin kysymys sodan
mielettömyydestä nousee lukijan eteen aivan viime sivuilla. Tätä ei kannata
eikä voi jättää kesken.