Ystävien kesken

Kyllä oli taas hauskaa!

Mutta kaikki loppuu aikanaan. Mihinkä ne kaverit nyt lähtivät? Elli ihmettelee.

Puutarha-apulainen

 Onneksi puutarha-assistentti on ainakin toistaiseksi jättänyt ruusut rauhaan, vaikka kaivaakin mielellään itselleen viileää makuupaikkaa ruusujen vieressä kultatyräkin alle. Multa vain lentelee terassille.

Ja taas pihalla

Orvokiksi luulemani onkin kivikkokilkka (Cymbalaria pallida) tai rauniokilkka (Cymbalaria muralis).

Kuunliljasta oli aikaisemmin lähikuva; tältä se näyttää kauempaa. Kaksi samanlaista rinnakkain, joista toinen vallan mahtavan kokoinen ja toinen melko pikkuinen.

Terassilla voi ihailla pihaa kokonaisuutena. Voi tätä onnea! Ellin puolesta olen niiiin tyytyväinen, mutta kaupan päälle tuli paljon iloa itsellekin. Kyllä kannatti asunnon vaihtaminen! Nyt syön ulkona melkein joka päivä.

 

Mökillä

Kameravertailua

Leica

 Kuvasin kuunliljaa ensin pikku-Leicalla ja sitten Nikon  105 macrolla. Kuvat on otettu illalla aika huonossa valossa, joten aika rakeisia ovat molemmat. Verraten hyvin minusta pokkarikin pärjää.

Leica-pokkari

Nikon 105mm f/2,8 macro

 Pihalla kukkii nyt myös valkoinen malva.

Jaloangervot tuomipihlajan juurella  näyttävät minusta kauniilta.

Sadepäivänä ...

...ollaan sisällä

ja laitetaan ensimmäistä kertaa takkaan tuli. Hyvin vetää!

 

Ruusuja, ruusuja

Ruusujen moninaisuus ihastuttaa. Innolla odotan jokaista aukeavaa ja mietin millainen on tulossa.
Suosikkini on nyt tänä kesänä istutettu valkoinen, joka on niin puhtaan ja herkän, jotenkin klassisen näköinen.

Mutta aika ihana on myös vaaleanpunainen söpöliini, joka tekee runsaasti pieniä kukkia 

Ellillä kävi kavereita kylässä

Treffattiin ensin rannalla ja vähitellen siirryttiin omalle pihalla, missä myös juoksuaikainen Milla sai olla vapaana. Hauskaa oli!

Pienillä (Elli ja Milla) riitti vauhtia

 Aikuiset ottivat vähän rauhallisemmin.

Tuomipihlajan marjat

Tuomipihlajan marjat alkavat kypsyä. Voikohan niitä syödä? 

Sitä varmaan Ellikin miettii. Mustikoita hän ainakin syö innokkaasti. Tuomipihlajassa riittää muutenkin ihmettelemistä, ja vahtimista, kun sen suojissa piileskelee milloin rastas, milloin taas orava. Eikä Elli pienillä jaloillaan pääse lähellekään. Kyllä harmittaa!

Makrotex, haaste: Heinäkuu

Heikkilä Jaakko: Veden kätkemiä huoneita

Jaakko Heikkilän hieno valokuvateos Venetsian palatseista ja sen asukkaista. Kuvia täydentävät Venetsian ja sen patriisien historiaa kuvaavat tekstit. Kaiken kaikkiaan miellyttävä elämys, juuri sopiva leppoisan iltapäivän lukemistoksi aurinkoisella patiolla istuskellessa. Kun kiirettä ei ole ja kaukana kavala maailma.

Mustavalkoista

Viereinen Hauenkallio on nykyään Ellin lempireitti. Sinne tahtoo askel vetää jo heti aamulenkillä.
On se minustakin hieno, kuin pikku-Koli.Vaikea vain on saada sen tunnelmaa kuvaksi, varsinkaan jos mukana ei ole kameraa, vaan  vain pelkkä kännykkä. Aina kuitenkin tekee mieli kokeilla. 
Jotenkin sen tunnelma toistuu minusta paremmin mustavalkoisena:

Nämä näkyvät selvästi paremmin, kun klikkaa ne auki.

Kesäsunnuntain kuvia

 Vaikka varsinaista hellettä ei ole ja vaikka välillä on vähän kylmää ja sateistakin, niin hetkittäin  suojaisella pihalla on kuuma, ensin ihanan lämmintä ja vähän ajan päästä jo liiankin kuuma. On hyvä että voi valita varjoisenkin paikan.

 Tarha-alpi kukkii nyt komeasti.

 Ja keväällä tänne siirretty pallohortensia on aloittanut kukintansa.

 Eilen istutettiin kolme jaloangervoa, Astilbe hybrida jotka ovat nimeltään 'Younique' Salmon (vasemmalla), Henry Noblet (keskellä) ja 'Younice' Carmine (oikealla).

 Ellille tulee helposti kuuma ja aika äkkiä hän valitsee varjopaikan. Tässä läähättää vielä auringossa.

Dahliat ja tähtisilmät jaksavat ilokseni kukoistaa. Tämä väri hyvä, täytyy ensi kesänä koittaa löytää yhtä hyvät.

 

Aamulenkiltä mukaan napattua

Tämä on varmaan niittysuolaheinä. Kukka on tosi pieni, leveys ehkä 5 mm. Oikein suloinen.

Pihalla

Sateinen päivä. Pihalla ei paljon viivytä, mutta pari kuvaa piti kuitenkin ottaa. Dahliat ovat pienen väsähtämisen jälkeen piristyneet huomattavasti ja kukkivat nyt uudella innolla. Olen näihin tyytväinen, erityisesti tykkään niiden väristä.

Köynnösruusu alkaa olla jo melko komeassa kukassa. Luultavasti se ei olekaan Flammentanz vaan Sympathie. Flammentanz nimittäin kukkii vasta toisen vuoden versoilla, kun taas Sympathie heti ensimmäisen vuoden versoilla. Näin ainakin googlaamalla minulle selvisi. 

Tämän ruusun ympärille oli kasvanut ja lujasti kietoutunut joku otus, josta en tiennyt kuuluuko se asiaan vai ei. Se on luultavasti haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltu karhunköynnös, joka erittäin nopekasvuisena tukahduttaa alleen koristepensaat kokonaan. Nyt olen yrittänyt saada sen mahdollisimman tarkkaan pois. Toivottavasti en nyt tehnyt itselleni karhunpalvelusta, jos se nimittäin olikin elämänlanka, joka voi olla kauniskin koristekasvi. Mutta ei sen minun mielestäni tarvitse kiipeillä juuri köynnösruusuni varsissa.