Ajatuksia: Miksi intersektionaalinen feminismi

Atte Kalevan suosittama yhdenvertaisuusperiaate on kahdestakin syystä parempi kuin Maria Ohisalon ajama intersektionaalinen feminismi. Ensinnäkin intersektionaalinen feminismi on jo sanahirviönä tavalliselle ihmiselle käsittämätön. Toiseksi, kun intersektionaalinen tarkoittaa monien eri ominaisuuksien huomioon ottamista, naisnäkökulma on syrjinnässä vain yksi muuttuja monien joukossa. Tasa-arvon toteutumisen tiellä kun voi olla syrjimistä monen muuttujan näkökulmasta. Näitä voivat olla esimerkiksi kieli (ruotsinkieliset ovat joissain tapauksissa etulyöntiasemassa), sosioekonominen asema (akateemisesti koulutettujen lapset opiskelevat pitemmälle), etninen tausta (maahanmuuttajat ovat heikommassa asemassa, erottava tekijä voi olla jopa savolaisuus, pohjalaisuus tai karjalaisuus), asuinpaikka (haja-asutusalueella palvelut heikommat), ruumiinrakenne (pitkät miehet tienaavat enemmän, lihavat ylipäätään heikommassa asemassa), ikä (50+ vaikeuttaa työnsaantia), väritys (valkoihoiset etulyöntiasemassa, blondeja kuitenkin pidetään tyhminä ja heitä saa pilkata julkisesti), sukupuoli (miehet etulyöntiasemassa), sukupuolinen identiteetti (homot, lesbot, transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ovat heikommassa asemassa). 

   Kun syrjinnän taustalla voi olla monia syitä, joista naisnäkökulma on vain yksi, en ymmärrä miksi feminismi pitää erikseen termissä tuoda esille. Onko naisnäkökulma painavampi syy ajaa tasa-arvoa kuin esimerkiksi sosioekonominen asema tai etninen tausta? Ei minusta. Sen vuoksi Atte Kalevan lanseeraama yhdenvertaisuusperiaate on hyvä. Tai jos halutaan vielä selventää niin voisiko monimuuttujatasa-arvo olla se mitä tavoittelemme?

Mokailun hellyttävyys

Tämänpäiväisessä HeSarissa taas erinomainen Saska Saarikosken kolumni: Mokamasiina on tämän ajan superpoliitikko. Pakinan lopussa on viisaus, joka kannattaa pitää mielessä:

Demokraatit eivät ole koskaan ymmärtäneet , että kaikkitietävät pingot ovat ärsyttäviä. Ihmistä arvostetaan hänen kykyjensä takia mutta rakastetaan virheidensä takia.

Olin hetkeä aikaisemmin miettinyt, miksi Vihreät poliitikot ovat niin ärsyttäviä ja ajatellut juuri kuten Saarikoski sanoo, mutta vähän rankemminkin. Ärsyttäviä ovat hyvää tarkoittavat hölmöt, besserwisserit, jotka ovat aina opettamassa toisia. Hölmöllä en tässä tarkoita tyhmää, vaan naiivia idealistia, joka toisaalta ei näe ympärillään tapahtuvaa vääristävää manipulointia (tässä tapauksessa Turkin taholta) ja joka toisaalta ei osaa asettaa idealisminsa velvoitteita mihinkään suhteeseen vallitsevien realiteettien kanssa (tässä tapauksessa vastaanottavan maan kykyyn selviytyä hallitsemattomasta pakolaisvirrasta.)

Mutta yleisemminkin, on hyvä muistaa tuon ylläolevan sitaatin viimeinen lause! 

Hyvää Naistenpäivää!

Älykkyys voi olla ansa

Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Anna Tuomolan  ajatuksia herättävä juttu ajattelusta ja älystä. Sitaatti: Kanadalaistutkijoiden mukaan esimerkiksi älykkyys ei takaa sellaista viisautta, että ihminen osaisi katsoa asioita toisen näkökulmasta tai ajatella olevansa mahdollisesti väärässä.

Oivallus on pysäyttävä. Useimmiten älykkäinä pidetyt ihmiset tuntuvat uskovan, että älykkäämpi olisi aina oikeassa tai että älykkäämmän mielipiteet olisivat oikeutetumpia kuin tyhmemmän mielipiteet. Älykkyys ei välttämättä tee ihmisestä viisaampaa. Kaikkein typerintä olisi vedota korkeaan arvosanaan matematiikassa tai korkeaan oppiarvoon. Tällaistakin kuitenkin tapahtuu 😉
On korkeasta älykkyydestä kyllä etua, ainakin jos osaa sen käyttää asioiden tarkastelemiseen monelta kannalta pikemmin kuin keksimällä aina vain lisäargumentteja yhden (oman) näkökulman puolustamiseen. Joskus on viisautta ymmärtää olleensa väärässä ja joskus mielipiteen muuttaminen on rohkeutta, vaikka siitä takinkääntäjäksi haukuttaisiinkin.💪

Miehiä minun makuuni

Kuuntelin radiosta (Areenasta) ohjelmaa Television tiiliskivet, jossa toimittaja keskusteli Kjell Westön kanssa sarjasta Babylon Berlin. Kuten ennekin Westön ajatuksia kuunnellessa tunsin itsekin tulevani jotenkin fiksummaksi ja oloni tuli keveämmäksi.  Joillakin ihmisillä on minuun tällainen positiivinen vaikutus. Samaan ihanaan mieskatraaseen kuuluvat mm. toimittaja Saska Saarikoski, jonka kolumnit Helsingin Sanomissa aina avartavat oloani sekä lastenpsykiatri Jari Sinkkonen, jonka radio-ohjelmat saavat maailman tuntumaan hivenen paremmalta paikalta. Joukkoon täytyy vielä liittää edesmennyt Claes Andersson, joka humaanien ajatustensa ohella oli myös verraton jazzpianisti. Näissä miehissä jotenkin yhdistyy vahvuus, herkkyys ja hyvyys. On hienoa uskaltaa olla älykäs olematta kyyninen - tai tärkeilevä. Voi kun tällaisia olisi enemmän! Sanoilla on merkitystä!

Hiirenkorvia huhtikuussa

Liekö kysymys ilmaston muutoksesta vai satunnaisvaihtelusta, mutta en muista että ikinä olisi koivuissa ollut hiirenkorvia huhtikuussa.
 

Tasa-arvoasiaa

Suuret viisaat ovat päättäneet vaihtaa kaikki miesloppuiset sanat neutraalimmiksi. Siis ei enää ole luottamusmiehiä, nimismiehiä, virkamiehiä tai sen sellaisia. Tokihan näissä tehtävissä naisia on siinä missä miehiäkin, mutta oikeassa olijoiden mielestä termi tuottaa epätasa-arvoa. 

Mitenkä on sitten suhtauduttava niihin kieliin, joissa kaikki substantiivit ovat maskuliineja, feminiinejä tai mahdollisesti neutreja. Saksassa aurinko on feminiini ja kuu maskuliini; ranskassa taas päinvastoin. Kai kaikki artikkelit pitäisi muuttaa neutreiksi tai mieluiten poistaa kokonaan. Vieraiden kielten opiskelua se ainakin helpottaisi. Oikeastaan asianhan voisi nostaa esille jossain kansainvälisessä tasa-arvoa ajavassa järjestössä. Virkahenkilöille riittäisi hommaa. 

Mutta se vain huolestuttaa että pitääkö samalla luopua harvoista naista tarkoittavista kunnianimikkeistämme. Muuttuuko noita-akka noitahenkilöksi?

Pilvisenäkin päivänä ...

.. on pihasta iloa.

Ennen kaikkea iloitsen siitä, että pihalleni näkyy vain puita ja taivasta, ei ainuttakaan pilvenpiirtäjää. Nyt lähistöllä rakennetaan hurjaa vauhtia: pilvenpiirtäjiä kohoaa Niittykumpuun, Matinkylään ja Tapiolaan sellaisia määriä, että on vaikea ymmärtää mistä kaikille asunnoille löytyy ostajia, varsinkin kun hintataso on huikea. 

Onnea on asua vähän vanhemmalla alueella, jossa talojen välissä on tilaa ja puistoja paljon. Talot tietysti ovat vanhoja, ja lehdissä kovasti kirjoitetaan miten suuria ongelmia vanhoihin taloihin sisältyy. Ehkä takana on rakennusliikkeiden lobbausta, en tiedä, mutta uutisia on saatu myös vastavalmistuneista taloista, joissa on jouduttu suuriinkin korjaustöihin jopa ennenkuin ensimmäiset asukkaat ovat voineet muuttaa sisään. Aivan varmasti vanha talo vaatii enemmän remontteja kuin uusi, mutta eivät kaikki vanhatkaan talot välttämättä terveysriskiä merkitse. Omassa taloyhtiössäni osa asukkaista on asunut täällä yli 40 vuotta eli talon rakentamisesta lähtien, ilman että olisivat sairastuneet, joten toivoa sopii että home ei heti hyökkää minunkaan kimppuuni. Eihän tässä itselläkään enää niin pitkä taival edessä päin liene.
 

Gööttien erkkaritunnelmaa Tuomarinkylässä

Kävin seuraamassa gööttien erikoisnäyttelyä Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa. Elliä ei moinen kiinnosta, eikä oikeastaan minuakaan, mutta kun kummitytön göötti osallistui touhuun valioluokassa, niin pitihän sinne mennä peukuttamaan.

Tässä tunnelmia:

Väkeä oli kuin helluntalaisten juhlissa; parkkipaikan löytäminen ei ollut ihan yksinkertaista.

Kummitytön äiti tervehtii kummitytön koiran jälkeläistä. Tällä kertaa jälkeläiset päihittivät isänsä ja sijoittuivat valioluokassa piirun verran edelle.

Oman esiintymisvuoron odottelu voi ottaa koville: erilaisia valmistautumistapoja löytyy: joillekin syli on turvallinen paikka

 Jotkut löytävät sopivan asennon ihan omin nokin: 

Sulo valmiina koitokseen:

Aika hauska tilaisuus: ihmiset tapaavat toisiaan yhteisen harrastuksen merkeissä ja teltoissa on retkitunnelmaa eväineen. 

Kuitenkaan en itse oikein pääse sisälle tähän touhuun. Ymmärrän tämän kasvattajien näkökulmasta: kyseessä on messutapahtuma, jolla omalle tuotteelle saadaan näkyvyyttä. Kyseessähän on useinkin kasvattajien elinkeino. Oman kotikoiran näkökulmasta en ymmärrä touhua sen enempää kuin että itse menisin punnituttamaan ja mittauttamaan itseäni (tai lapsiani) julkisesti ja kisaamaan saanko lausunnoksi hyvän, erittäin hyvän, erinomaisen ja voinko tarpeeksi pisteitä kerättyäni päästä jopa valioluokkaan. Ehkä kyseessä on jonkinlainen egobuusteri, en tiedä - tai sitten minulta vain puuttuu kilpailuviettiä ja/tai huumorintajua. 

Joka tapauksessa olisi hyvä jos koiranäyttelyissä kiinnitettäisiin huomiota muuhun(kin) kuin ulkonäköön. Esimerkiksi luonteeseen, yhteistyökykyyn ja ennenkaikkea terveyteen. Nythän jalostetaan jopa lähes elin- tai toimintakyvyttömiä koiria, jotka eivät pysty hengittämään tai joilta silmät pullahtavat ulos kuopistaan. Tämä EI onneksi koske gööttiä, joka rotuna on varsin terve ja pitkäikäinen.

 

Meditatiivista hommaa

Saunan lämmitys ja nurmikon kastelu ovat laiskalle tai mietiskelevälle ihmiselle juuri sopoivaa puuhaa: jotain tapahtuu vaikka mitään ei tee. Varsinkin jos laittaa sadettimen keinumaan. Sitten vain sopii istua ja ihailla.
 

Helmikuun harmaa horisontti

Sininen ja valkoinen ovat Suomen värit, 
mutta harmaatahan suuri osa vuodesta on. 
Suomalainen sielunmaisemakin on oikeastaan aika harmaa. 
Eikä siinä ole mitään vikaa: 
harmaahan on kaunista, levollista ja harmonista. 
Ainakin minusta. 
Harmaa horisontti antaa perspektiiviä ja rauhoittaa.
Rakastan tätä maisemaa.

Heijastus

klikkaa kuva terävämmksi

Mikä näkemästämme on totta ja mikä harhaa? Silmänkääntäjät harhauttavat toisia tahallaan, mutta joskus emme vain näe edessämme olevia asioita niiden oikeassa valossa. Joskus näemme vasta jälkeenpäin. Näkeminen tarkoittaa myös ymmärtämistä, you see!

Minua on aina kiehtonut tämä ensimmäisen korinttilaiskirjeen ajatus: Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä. Mikä lupaus, tuskin maltan odottaa!

Kuvassa orvokit ovat oikein päin, piha heijastuu ikkunasta. Oli pakko kokeilla, miltä näyttää valokuvattuna ;)

Avomeri helmikuussa

klikkaa kuva isommaksi

Helmikuun puoliväli ja meri kokonaan auki, ainakin Haukilahden rannassa, jossa enää vain muutamia pieniä jäälauttoja. Ja kuitenkin tammikuu oli erityisen kylmä: yli 20 asteen pakkasia jopa pari viikkoa. Ja lunta aivan tolkuttomasti. Nyt on lumet paikoin kokonaan sulaneet ja meri lainehtii vapaana. Ilmastonmuutokseen on pakko sopeutua.
 

klikkaa kuva isommaksi

Mutta mukavalta kuitenkin tuntuu, kun ilmassa on jo häivähdys kevään henkeä. Huomiseksi on luvassa jopa aurinkoa! 

Meri horisontteineen ja aina valaistuksen mukaan vaihtuvine sävyineen on uskomaton voiman lähde. Rannalla käveleminen, merelle tuijottaminen ja ajatusten täydellinen vapauttaminen on parempaa kuin mikään mindfulness-kurssi.


 

Tammikuinen aamu

klikkaa kuva isommaksi

Lumi sulaa tai ainakin varisee pian pois. Tätäkään en siis voinut jättää kuvaamatta. 

Nyt ovat suuressa suosiossa aikuisten värityskirjat. Ensin en ollut uskoa korviani kun tästä kuulin, mutta kun touhun meditatiivista puolta on korostettu, rupesin ajattelemaan että miksikä ei, ehkä siinä on samaa viehätystä kuin valokuvaamisessa ja kuvien väsäämisessä - tai omien ajatusten pukemisessa kirjoitettuun muotoon. Mutta miksi ihmeessä värityskirja, miksi ei aikuinen voisi piirtää ja värittää vapaasti? Eihän tuotoksen onnistuneisuudella ole merkitystä vaan juuri sen tekemisessä - prosessi on tärkeämpää kuin produkti - ainakin meditatiivisessä mielessä. Luovuus on tärkeintä, ei kurinalaisuus.