sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Lisää innovaatioita

Edellisessä postauksessa kerroin, miten assistenttini on oppinut käytämään kirjaston palveluja.

Tänään Elli osallistui kaappien raivaamiseen, kun kävin läpi vanhat vaatteeni.

klikkaa kuva isommaksi


Pieneksi jääneet sekä kertakaikkiaan kummallisen näköiset 90-luvun olkatoppausviritelmät joutuivat Uffin kierrätykseen. Ellin mielestä kierrätykseen joutivat myös uudet loaferit, jotka assistentti kävi sieppaamassa heti kun hetkeksi unohdin vaatehuoneen oven auki.

klikkaa kuva isommaksi

Sisäpohjat antoivat heti periksi: laatu ei selvästikään ollut kohdallaan!

lauantai 30. toukokuuta 2015

Ellistäkin tuli kirjaston asiakas

klikkaa kuva isommaksi
Kirjasto on ihana asia. Nytkin sain Hannu Väisäsen uutuusteoksen jopa melko nopeasti. Kuten Väisäsen aikaisemmat, tämäkin on kovasti mieleeni. Olen vasta alussa, joten tässä ei vielä referaattia. Sen sijaan jo nyt voin sanoa, että kirja on kovasti myös Ellin makuun!

klikkaa kuva isommaksi
Olin unohtanut kirjan sohvalle ja olin myös unohtanut, että Elli hyppää sinne nykyään jo ketterästi. Maanantaina täytyy lähteä synnintunnustusmatkalle kirjastoon.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Uusia taitoja

klikkaa kuva isommaksi

Elli näyttää kotituneen hyvin kasvattajan luona viettämänsä hoitojakson jälkeen.
Porrasharjoittelu etenee hyvin, vaikka välillä vähän taantuen. Kyse on kuitenkin aika perustavaa laatua olevan fobian voittamisesta.

klikkaa kuva isommaksi
 Porrasharjoittelu on lisännyt Ellin itseluottamusta nnin, että sohvalle pääsy ei ole enää ongelma. Tänään Elli tuli 50 cm portinkin yli, kun piti päästä pöllyttämään Nallea Puhia.

klikkaa kuva isommaksi
Myöhemmin akrobaatti kiipesi vielä tuolin kautta ruokapöydälle, kun siihen oli jätetty purkillinen koulutusnameja! Ehdin paikalle ajoissa pilaamaan hyvän yrityksen.

torstai 21. toukokuuta 2015

Kävipä hullusti

klikkaa kuva isommaksi
Ellin rakkain lelu, punainen villapallo oli tietenkin mukana, kun Elli oli hoidossa kasvattajan luona. Mutta kävi niin ikävästi, että siellä pallo hävisi.

No, taitavana käsityöihmisenä alkuperäisen pallon tekijä neuloi Ellille uuden tuotapikaa. Vaan kuinkas sitten kävikään?

Joko oli uuden pallon neulos löyhempää tai sitten on leikkijän hampaat ja leuat  siinä määrin vahvistuneet, että rajussa leikissä lystille tulikin pikainen loppu.

klikkaa kuva isommaksi
Harmin paikka!

tiistai 19. toukokuuta 2015

Ohuita renkaita

klikkaa kuva isommaksi
Ohuita ovat purjon siivut ja renkaat.


Makroviikot, haaste : Ohut

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Vihdoinkin kotona!

klikkaa kuva isommaksi

Elli pääsi eilen kotiin kasvattajan luota, missä on ollut hoidossa kuukauden, kun emäntä poti kotona välilevytyrää. Kotona alkoi heti armoton opettelu portaiden nousemiseksi, koska emäntä ei enää voi/uskalla Elliä kantaa. 

Ellin ongelma on alusta-arkuus, mikä tekee sen, että vaikka joku asia fyysisesti onnistuisi, niin pelko estää edes yrittämästä. Kaikenlaisia konsteja kokeiltiin ja (ristiriitaisiakin) neuvoja saatiin niin kasvattajalta kuin koiraterapeutilta. Hyvän ystävän kekseliäisyys ja avuliaisuus tuli Ellille avuksi ja tänään asiassa otettiin oikea tiikerinloikka eteenpäin.

Pelko on paljolti jo voitettu ja ainakin matoilla peitetyt portaat menivät jo niin riemukkaasti, että illalla Elli hyppäsi itsekseen sohvalle.


klikkaa kuva isommaksi

Harvoin on emäntä näin iloinen moisesta tempusta. Osoittaahan tämä, että Elli on voittanut joitakin aikaisemmin vaivanneista arkuuksistaan ja oivaltanut miten pääsee tulokseen, jota ennen on osannut vain haikailla, siis omin voimin sohvalle!

perjantai 15. toukokuuta 2015

Bokeh


klikkaa kuva isommaksi
Makroviikkojen haaste - bokeh - oli tällä kertaa hauska, mutta haastava.

Wikipediasta löytyy tällainen määritelmä:

Boke (jap. 暈け, boke, "sumeus") on valokuvaustermi, jolla tarkoitetaan valokuvan syväterävyysalueen ulkopuolisten alueiden subjektiivisia esteettisiä ominaisuuksia.

Nikonin sivulla Bokeh for beginners kerrotaan näin:

Adjectives that describe bokeh include: smooth, incredible, superb, good, beautiful, sweet, silky, and excellent… but what exactly is it?

Luonnon aukea



klikkaa kuva isommaksi: Telaniitty Haukilahdessa

Valokuvatorstai, haaste 368: inspiroituminen kuvasta:

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Giulia Enders: Suoliston salaisuus. Kaikki kehomme keskeisestä elimestä.

Tämän sain lainaksi ystävältäni, joka oli ostanut sen matkalukemisekseen. Kirja yllätti minut kiinnostavuudellaan ja hauskuudellaan. Harvoin saa lukea näin mainiosti popularisoitua tieteellistä tekstiä! Giulia Enders valmistelee väitöskirjaansa Frankfurt am Mainin mikrobiologian ja sairaalahygienian laitoksella Saksassa.

Kirja tarjoaa kattavan näkemyksen suoliston rakenteeseen ja toimintaan: miten  toimiva työnjako sen eri alueiden välillä vallitsee, miten monimutkainen hermojärjestelmä sillä on ja miten hienosti se toimii yhteistyössä aivojen kanssa. Toisaalla on näytetty toteen miten sydämellä on oma hermojärjestelmänsä, jota on kutsuttu jopa sydämen pikkuaivoiksi, mutta suolisto ei jää huonommaksi.

Myös suoliston bakteerimaailmasta lukija saa kattavan katsauksen. Sisällämme vallitsee oma universuminsa, jonka järjestys ja hyvinvointi on pitkälle kiinni oikeanlaisten bakteerien hyvinvoinnista. Kannattaa  pitää huolta probioottien ja prebioottien riittävästä tarjonnasta ja välttää hyvisten tuhoamista turhilla antibiooteilla.

Kuin pisteenä iin päällä kirjassa on erittäin hauska ja osuva Jill Endersin kuvitus. Kuvitus yhdessä mainion kirjoitustyylin (ja Elina Lustigin hyvän suomennoksen) kanssa sai minut monta kertaa hyvälle tuulelle ja jopa nauramaan.

 

Mårten Westö: Som du såg mig då. Noveller.

Kokoelma novelleja jotka kaikki kuvaavat päähenkilönsä sisäistä ääntä tai elämää. Eräissä  ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan henkilöt muistelevat tai esittävät monologia jollekin jota lukija ei välttämättä tiedä. Tunnelma kaikissa on ahdistava, henkilöt yrittävät selvittää sisäisiä ongelmiaan puhumalla. Kaikki jää kuitenkin jotenkin kesken, ulospääsyä ei tunnu löytyvän. Lukija ahdistuu.
   Kirjoitustyyli tukee sisältöä: tavattoman pitkiä, jopa kahden sivun mittaisia lauseita, jotka etenevät tajunnan virran tavoin. Siis ei mitään Marcel Proust –tasoa.  Kappalejakoa ei juuri nimeksikään, joten siitäkin syystä erittäin työlästä luettavaa. Kirjaan palatessaan ei tahdo heti löytää, mihin viimeksi oli lopettanut.

Kun tekijän sukunimi on Westö, niin lukija asettaa ennakko-odotuksissaan riman helposti liian korkealle. Mårten ei ole Kjell. Kummallisinta on sen, että näistä ei edes oikein jäänyt mitään mieleen. Alanko tulla vanhaksi ja höperöksi