skip to main |
skip to sidebar
|
klikkaa kuva isommaksi |
Gööttikaveri Sulo tuli taas Ellin kanssa lenkille rantaan, ja nyt sai Ellikin olla vapaana. Sulo-herra vain on vähän leuhka eikä välitä pikkulikoista vaan juoksee pikemminkin karkuun ja omille teilleen. Onneksi rannassa oli yksi pieni koira joka alentui leikkimään Ellinkin kanssa. Niin oli hauskaa että Elliä ei ollutkaan ihan helppo saada leikin jälkeen kiinni.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Lenkin jälkeen maistui ensin ruoka ja sitten uni. Päiväunien jälkeen oli taas mukava leikkiä omilla leluilla. Kaikkein rakkain on sisareni kutoma joulupallo, jonka suosio ei näytä laantumisen merkkejä. Angoralanka tarkkuu kivasti hampaisiin ja kun päätä heilauttaa, lentää kevyt pallo huikeita matkoja.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Elli on oikeastaan yllättävän kiltti pentu. Mutta kun yhdessä luimme Ellin sisarusten fb-päivityksistä miten Sissi osaa jo hypätä sohvalle ja kiivetä ruokapöydälle tähteitä syömään, piti Ellinkin näyttää, että jotain osataan täälläkin.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Elli on nyt 4 kk ja 3 pv vanha ja painaa 4,9 kg. Tänään saatiin pentuvaiheen kolmas ja viimeinen rokotus. Pari etuhammasta on lähtenyt, kulmahampaiden vaihtumisesta ei vielä ole merkkiäkään.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Marenki hajoaa helposti käsiin, mutta hyvää se on - ja makeaa.
Makroviikot, haaste 2015/02: Hauras
|
klikkaa kuva isommaksi |
...
leikkii usealla lelulla ja
|
klikkaa kuva isommaksi |
kuljettaa kahta palloa
|
klikkaa kuva isommaksi |
yhtäaikaa.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Elli täyttää tänään 4 kk, ja pikkupentuvaihe alkaa jäädä taakse. Pentukoulu alkaa maaliskuun 11. päivänä - ja mikä hauskinta samalle luokalle tulee myös Ellin sisko Luna.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Parissa kuukaudessa Elli on oppinut paljon asioita ja saanut monta koira- ja ihmisystävää.
Ellin hienoa luonnetta kuvaa se, että jos hän jotakin kiellettyä haluaakin tehdä saadakseen huomiota, hän ei tee samaa temppua ollessaan kotona yksinään. Eräästä edellisestä koirasta kokemus oli juuri päinvastainen: silmänpalvoja nousi sohvalle heti kun isäntäväki poistui paikalta, ei koskaan muuten. Saa nähdä johtuuko Ellin korkea moraali vain nuoresta iästä ja tavat parkkiintuvat kun ikää tulee lisää.
Toivottavasti säilyy yhtä kultaisen luotettavana vielä aikuisena.
|
klikkaa kuva isommaksi |
.. näkyy toinen koira - ja emäntäkin ilmestyy sinne hiuksiaan kuivaamaan. Vähän aikaa Elli ihmettelee, mutta fiksuna koirana ei yritä ratkaista kaiken maailman asioita joita ei kuitenkaan voi järjellään selittää. Elli hakee itselleen purutikun - ja kas kummaa, kaverikin saa samanlaisen. Sulassa sovussa sitä sitten käydään syömään, sen enempää toisistaan piittamatta.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Minulle ei koskaan ole selvinnyt, minkä verran koira ymmärtää peilistä. Sen ovat tutkimukset toki osoittaneet, että kuvia koira pystyy ymmärtämään ja mm. reagoi tutun ihmisen kuvaan eri tavalla kuin vieraan ihmisen kuvaan. Peilistä siis selvästi näkyy koira, mutta ymmärtääkö koira, että kyseessä on hän itse. Luultavasti koska siinä on tuttu ihminen ja koko muukin ympäristö. Tunnistaahan koira oman nimensäkin - eli koiralla on käsitys itsestään ympäristöstään erillisenä olentona.
Luultavasti koira ottaa asian itsestään selvyytenä kuten kaiken muunkin ympärillään eikä sen kummemmin ryhdy filosofoimaan miten tai miksi niin on. Uskon asioita ei kannatakaan yrittää järjellä analysoida.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Elli pääsi elämänsä toisen kerran koirien rantaan. Jäälle ei ole menemistä, se ei kestä, eikä sinne onneksi ainakaan koirarannasta nyt pääsisikään. Jäälautat ja sohjo liikkuvat sinne tänne ja edestakaisin sulassa rantavedessä.
Vapaana en uskalla Elliä pitää, niin utelias, rohkea ja vikkelä hän matalista tassuistaan huolimatta on. Sen sijaan 10 metrin lieka antaa pennulle illuusion vapaudesta ja sen avulla on hyvä treenata vapaana seuraamista ja luoksetuloa, mikä onnistuu hyvin, kun taas lyhyessä hihnassa siitä ei tule juuri mitään.
Puolentoista tunnin ulkoilun jälkeen Elliä nukutti armottomasti, mutta vielä piti illalla lähteä Mustiin ja Mirriin pentutreffeille. Kavereiksi ilmaantui Parson Jack Russel -terrieripoika, 5 kk, joka kaiken aikaa yritti astua Elliä niin ettei leikkimisestä oikein tullut mitään. Onneksi seuraan liittyi nelikuinen Cockeri jonka kanssa leikki sujui hyvin, joskin Elli paljon pienempänä sai olla altavastaajana.
Kotikentällä niin rohkea ja tomera Elli näytti nyt vähän aremman ja ujomman puolen itsestään.
|
klikkaa kuva isommaksi |
|
klikkaa kuva isommaksi |
Valokuvatorstain vaikea haastesana, hedelmällisyys, vaatisi mieluiten kuvaa raskaudesta tai pikkuvauvoista. Sellaiseen ei nyt ole tilaisuutta, mutta hedelmällisyys voi olla muutakin kuin lisääntyvä ihminen tai muu olento.
Hedelmällinen yhteistyö kantaa hedelmää ja synnyttää hyviä tuloksia. Harmi, ettei Suomen hallitus siihen ole viime aikoina kyennyt. Kun tuottavuudesta puhutaan, niin hullulta tuntuu, että ensin tehdään laajat selvitykset ja laskelmat ja niiden pohjalta lakiesitys, joka sitten jätetään viemättä eduskuntaan vetoamalla samoihin selvityksiin ja samoihin lukuihin. Viittaan lakiesitykseen hoitovapaan jakamisesta puolisoiden kesken ja subjektiivisesta oikeudesta täysiaikaiseen päivähoitoon toisen vanhemman ollessa kotona.
Rimakauhuko yllätti vaalien alla? En tiedä, mutta kalliiksi tulee veronmaksajille tuollainen nollatutkimus.
Valokuvatorstai, haaste 354: Hedelmällisyys
Sanotaan, että mikään ruoka-aine sinänsä ei ole hyvä tai huono, vaan että kokonaisuus ratkaisee.Tein pienen eksperimentin ja totta se on.
Tavallisesti syön aamupalana sekoituksen mysliä, pellavansiemeniä, kauraleseitä, mustikoita, päkhkinöitä ja hunajaa. Lisäksi tomaattimehua ja teetä. Veren sokeripitoisuus vaihtelee tämän jälkeen kahden tunnin viiveellä välillä 9,3-3,2. Vähitellen se sitten nousee vähän yli neljään.
Kun lisäsin samaan aamupalaan yhden kananmunan, veren sokerin vaihteluväli kapeni selvästi ja oli nyt 7,0-4,3. Ensimmäinen mittaus oli jälkimmäisellä kerralla tosin puoli tuntia myöhemmin kuin ensimmäisellä kerralla, joten sokeri on voinut olla aluksi korkeampi. Minua ei huoletakaan se huippuarvo, vaan pikemminkin liian matalaksi vajoava pitoisuus.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Tasapainotyynyllä keikkuminen ei ole ihan helppoa - sen tietää jokainen joka on kokeillut sitä kylmiltään. Harjoittelu auttaa, mutta haaste kasvaa kun yrittää samanaikaisesti keskittyä johonkin muuhunkin.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Multitasking on työelämässä nykyaikaa, ja kaikkien pitää kyetä useisiin suorituksiin samanaikaisesti. Vaikka sellainen vaatii älyä ja taitoa, on tutkimuksissa todettu että se sittenkin tekee meistä tyhmempiä. Parempi siis keskittyä yhteen asiaan kerrallaan - ja mieluiten myös vähän pitemmäksi aikaa. Miten sitä muuten kykenisi edes lukemaan venäläisiä klassikoita, Proustista puhumattakaan.
|
klikkaa kuva isommaksi |
Lelut ovat hauskoja, mutta silti ne ovat vain leluja vailla omintakeisen kekseliäisyyden viehätystä ja ennenkaikkea vailla kielletyn hedelmän makeutta. Kengät ovat paljon jännittävämpiä, liittyhän niiden pihistämiseen pieni valtapelin elementti. Pentukin ymmärtää, että saalis on raahattava talteen, mieluiten omaan luolaan.
|
klikkaa kuva isommaksi |
|
klikkaa kuva isommaksi |
Kahvilla on pitkät perinteet ja monet kasvot. Sodan jälkeen juotiin korviketta, myöhemmin oikeaa pannukahvia. Suodatinkahvi taisi tulla kuvioihin joskus 60-luvulla, ja siitä on harpattu isoin askelin espressoon, cappuccinoon, latteen ja mitä niitä nyt onkaan. Suodatinkahvi perinteisestä kahvikupista ei oikein tunnu enää kelpaavan kaikille. Mutta tunnustan: minulle kelpaa myös ihan normikahvi ja usein vieläpä suoranainen kahvin korvike eli pikakahvi. Kunhan se on mustaa ja makeaa. Niin ja tietenkin pehmeää tummapaahtoista. Silloin kun laitan "oikeaa" kahvia on se Jacobs Krönungia. Mutta Nescafekin käy - korvikkeeksi.
Valokuvatorstai, haaste 353: Korvaava