Bioroskia

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 2015/04: Roska

klikkaa kuva isommaksi

Vanha sormus

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot : Aarre

Aarteeni on äitini sormus. Sormus oli aina hänen sormessaan ja siihen liittyy muistoja.

Hän sai sormuksen isältäni isäni huumorintajulle tyypillisellä tavalla: sormus oli isän pikkurillissä ja hän huvittuneena seurasi milloin vaimo huomaa sen. Luultavasti kyseessä oli heidän hopeahääpäivänsä.

Mitähän sitä tekisi ...

klikkaa kuva isommaksi

.. ja mitä kuvaisi. Iskiaspotilaana on aikaa! Kun oikeastaan on ihan terve, mutta ei kuitenkaan kykene oikein mihinkään. Pääasiassa olen ratkonut ristisanatehtäviä (helppoja, vaikeita en osaa) ja pyyhkinyt yli suunniteltuja menoja kalenteristani.

Onneksi on kirjat ja kamera, vaikka kolmas K eli koira onkin nyt hoidossa muualla. Televisiosta tulee vain vähän katsottavaa, radio sen sijaan on päällä lähes kaiken aikaa. Kärsivällisyyttä tarvitaan!

Herra Lexington ja Fiona

klikkaa kuva isommaksi

Vaalit on nyt käyty ja tulos - persujen nousu maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi - on herättänyt huomiota. Minun huomiotani on herättänyt tapa millä asiaa on julkisuudessa tuotu esiin. Tuntuu kuin media haluaisi ehdoin tahdoin lietsoa eriseuraisuutta; ainakin siltä näytti näyttelijä Krista Kososen haastattelu, jossa hän sanoi ettei tiedä tuttavapiirisssään ketään perussuomalaisia äänestänyttä.

Hyvänen aika, Suomessahan on vaalisalaisuus. Miten kukaan voi sanoa tietävänsä jokaisen tuntemansa ihmisen äänestyspäätöksen. En minä ainakaan voi mennä sanomaan mitä puoluetta kukin naapurini äänesti. Minusta sekä uskonnollinen että poliittinen vakaumus on jokaisen oma asia, eikä ihmisiä pidä arvottaa tai lokeroida niiden mukaan.

Olisin aika pettynyt, jos tuttavapiirissäni olisi ihmisiä jotka halveksisivat minua vain äänestystapani perusteella. Sellainenhan osoittaisi suurta ennakkoluuloisuutta ja suvaitsemattomuutta. Niin, missä päin Suomea ne itseään suvaitsevaisina pitävät olivatkaan ;)

Minun sohvallani herra Lexington ja Tansanian tyttö Fiona  istuvat sulassa sovussa.

Herra Lexington edustaa amerikkalaista tuotemerkkiä ja Fiona on Unicefin hyväntekeväisyysnukke, jolla kerätään varoja maailmanlaajuista rokotuskampanjaa varten.

Iskias iski ..

... enkä pysty kantamaan Elliä portaissa ja kävelemäänkin vain vaivoin. Naapuriapu on ollut kullan arvoista!

Nyt on kuitenkin pakko turvautua vielä järeämpään apuun: Elli lähtee synnyinkotoonsa hoitoon kunnes emäntä kykenee taas rappusiin ja lenkille. Vaiva kuulemma paranee itsestään, mutta saattaa otta aikansa. Liikkeellä pitää olla, makuuasento on kaikkein kivuliain.

Vanhuus ei tule yksin! Tai siis nimenomaan tulee yksin, koskapa vanhuksen pitää nyt luopua ainoasta seuralaisestaan - ainakin toistaiseksi :-(

Kevään kaunein päivä

klikkaa kuva isommaksi

Aamupäivä kului meren rannalla toisten koirien kanssa juostessa ja iltapäivä Koken pihalla kukkien keskellä kimalaisia jahdatessa. Mikä ihana päivä!

Pian puolivuotias

klikkaa kuva isommaksi

Ensi tiistaina Elli täyttää 6kk. Mittaa on tullut jo sen verran, että piti hankkia uusi peti kun vanhaan neiti mahtuu enää kippurassa. Uusi sänky saapui tänään, ja Elli käynnisti heti perusteellisen laadun arvioinnin.

klikkaa kuva isommaksi

Saa nähdä täyttääkö tuote laatukriteerit; tilaa ainakin riittää! Pinta on kivan liukumatonta ja puhtaana pidettävää mikrokuitua.

klikkaa kuva isommaksi

Elli sai myös uuden puolikuristavan Ratiapannan. Sen on suunnitellut Ristomatti Ratia ja se on hyvin leveä ja ihanan pehmustettu.

klikkaa kuva isommaksi

 Nopea pujottaa pään yli, eivätkä karvat jää tukistamaan soljen väliin, kuten helposti saattaa käydä rukkapannan kanssa.

klikkaa kuva isommaksi

Ellillä on myös hoitopöytä, jolla harjataan sekä harjoitellaan kynsien, korvien ja hampaiden tutkimista. Tämä siksi, että Elliä ei sitten näyttelyssä pelota, kun siellä nostetaan pöydälle.

klikkaa kuva isommaksi

Kakkapusseja kuluu ja niitä haetaan Mustista ja Mirristä vähän väliä lisää. Ja tyylikkäällä tytöllähän kakkapussien tulee tietysti olla sävysävyyn remmin kanssa. Tai sitten väri rimmaa emännän asusteiden kanssa ;)

klikkaa kuva isommaksi

Mörköpolulla

klikkaa kuva isommaksi

Haukilahden ja Westendin välissä on mörköpolku. Mörköpolun päälle on aikoinaan kaavoitettu nelikaistaista tietä, ja kaavoitusta on vastustettu kiivaasti. Onneksi asukkaiden ääntä on kuunneltu ja alue on nyt kaavoitettu Puolukkametsän puistoalueeksi. No, puisto kuulostaa aika komealta kun alue on enimmäkseen veden peitossa eikä siellä mitenkään voi kuljeskella rakennetun tien ulkopuolella. Mutta silti hyvä ainakin koirien kannalta, että puisto on saanut olla koskematta.


klikkaa kuva isommaksi

 Puiden kerääminen on Ellin mielipuuhaa; minkä isompi sen parempi!

klikkaa kuva isommaksi

Mutta välillä pitää pysähtyä ihmettelemään lintuja: miten ihmeessä ne pysyvät tuolla ylhäällä?

Vihdoin aurinkoa




klikkaa kuva isommaksi

Sateen ja tuulen jälkeen tyyni, aurinkoinen houkutteli ulos, emmekä olleet ainoita.
Koirarannassa oli kuitenkin yllättävän hiljaista, eikä juuri siellä sopivaa leikkikaveria tavattukaan. Elli sai rauhassa kastella varpaitaan.



klikkaa kuva isommaksi

Rantatiellä sitten vastaantulijoita riitti, niin ihmisiä kuin koiria. Aikaa kului kun kaikkia piti tervehtiä ja jäädä vähän juttelemaan (ihmiset) ja haistelemaan (koirat). Elli alkaa vähitellen oppia koirien käytöskoodia: ensin makuulle odottamaan lähestyvää koiraa, sitten kiepsahdus kyljelle ja vatsan paljastaminen osoitukseksi ystävällisistä aikeista, ja jos toinen ei vallan murahda niin sitten pomppu ylös ja halaamaan ja korvia nuolemaan. Elli on toisten koirien suhteen hyvin utelias ja hyvin sosiaalinen.



klikkaa kuva isommaksi

Lopuksi tavattiin vielä hyvä ystävä ja yhdessä mentiin juomaan talon kaakaota paikalliselle terassille. Elliä terassitouhu vielä pelottaa, mutta sylissä siellä oli ihan hyvä istua ja tarkkailla  tilanteita ja ohikulkevia koiria.



klikkaa kuva isommaksi

Uimarannalla riitti väkeä, mutta uimaan uskaltautuivat vain talviuimarit.

klikkaa kuva isommaksi

Pääsiäisaamuna

klikkaa kuva isommaksi

Ellin leikki jäi kesken, kun kuono pystyssä piti lähteä seuraamaan keittöstä tulvivaa ihanaa tuoksua. Pöydällä odotti kuorittu kovaksi keitetty kananmuna, yksi Ellin herkuista Valion lohkeavan luonnonjogurtin ohella. Nuuh!

klikkaa kuva isommaksi

Elli ei millään pääse sohvalle

klikkaa kuva isommaksi

Pennuissa on eroja! Elli ei millään pääse sohvalle, ei vaikka miten yrittää ja vaikka sohvalle on tipahtanut nami. Ellin sisaruksista Unto on tässä suhteessa yhtä onneton (tai omistajan kannalta onnekas, toim. huom.) kun taas ainakin Sissi ja Hippa ovat suorastaan mestareita ylittämään jopa 75 cm oviportteja ja kiipeilemään pöydillä.

Muutenkin Elli ja Unto tuntuvat hyvin samanoloisilta, ulkonäköä myöten: molemmat taitavat tulla rauhalliseen emäänsä ja pomppijat isänsä Alecin sukuun, jossa isoäiti ja tädit ovat kuulemma  erityisen lahjakkaita pomppijoita.

klikkaa kuva isommaksi

Kasvattajan aktiivisuuden ansiosta voimme pentueen fb-ryhmän avulla seurata toistemme kuulumisia. On hyvin antoisaa kuulla miten sisarukset kasvavat ja kehittyvät.

Mirkka Lappalainen: Pohjolan leijona. Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611-1632

Mirkka Lappalainen, Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti kirjoittaa Suomen historiaa elävästi. Pohjolan leijona kuvaa aikaa jolloin yhteiskuntaolot Suomessa ja Suomen asema Ruotsin osana vakiintuivat keskiajan kaaoksesta kohti järjestäytyneitä oloja, joissa keskitetty hallinto tuli paikallisaatelin mielivaltaisen vallankäytön tilalle. Samaan aikaan Ruotsin valtion suurvalta-asema vakiintui, ja ennen kaikkea Puolaa kohtaan tunnettu pelko ja vihamielisyys väistyivät.

   Toisaalta Kustaa Aadolf siis kehitti keskusvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän, mutta toisaalta hän kävi lakkaamatonta sotaa naapureitaan vastaan: Puola, Tanska ja Saksa koettiin vihamiehinä, joita vastaan kaikki voimat tuli valjastaa. Kansalta tähän vaadittiin niin veroja kuin miehiä. Helppoa ei siis ollut silloinkaan, ja kun katsoo tämän päivän tilannetta Venäjällä, voi vain todeta että ihmiskunta ei tunnu ikinä oppivan mitään.

   Kirja on erinomaisen hyvin kirjoitettu ja kiinnostavaa luettavaa.