Pieni ihminen luonnon keskellä

klikkaa kuva isommaksi

Luonnon helmassa huomaa, miten pieni ihminen on, ja miten lyhyt on aikamme täällä. 
   Nämäkin maisemat ovat olleet kauan ennen meitä ja tänne ne jäävät meidän jälkeemme. Silti maisemat kantavat muistoa kaikista niistä, jotka ovat täällä eläneet ja näitä rantoja rakastaneet.

Kamarimusiikkia Kuhmossa

klikkaa kuva isommaksi

Ensimmäistä kertaa osallistuin Kuhmon kamarimusiikijuhlille ja oli hieno kokemus. Musiikkia tarjolla aamusta iltaan, jos vain vastaanottokykyä riittää. Osallistuin viikon aikana kymmeneen konserttiin, enempään ei ollut rahkeita. Mielenkiintoista oli: teoksia oli laidasta laitaan: tuttua, korvia ja sielua hivelevää Schubertia ja toisessa päässä Kim Borgin sävellys joka oli omaan vaatimattomaan musiikilliseen sivistykseeni aivan liian vaativaa: en oikein pääse mukaan, jos en saa löydä sävelkulkua, rytmiä enkä harmoniaa. Mutta antoisaa onkin, kun pitää/saa kuunnella jotakin oman mukavuusalueen ulkopuolella. Tietääpä sitten, miten paljon on sellaista mitä ei ymmärrä ;)

Tapahtumapaikka on kaukana kaikesta, toisin sanoen pääkaupungista, ja varsin kauniilla paikalla onkin:

klikkaa kuva isommaksi

Lähellä on Pajakkakoski

klikkaa kuva isommaksi

suvantoineen:

klikkaa kuva isommaksi

Kamarimusiikijuhlien keskuksessa pidetään aamuluennot ja tarjoillaan kevyt soppalounas. Illalla halukkaille on tarjolla gourmetruokaa ja palan painikkeeksi Juha Berglundin viinejä.

klikkaa kuva isommaksi

   Miten tänne pääsee? Lentämällä Kajaaniin ja matkaamalla sieltä taksilla yli sata kilometriä tai autolla ajamalla. Matkaa taitaa tulla jotain 6-7sataa kilometriä Helsingistä, mutta mökkireissuun yhdistettynä matka ei tuntunut pahalta. 
   Miten täällä majoitutaan? Hotellejakin on tarjolla, mutta paikalliset asukkaat vuokraavat talojaan ja auntojaan musiikkivieraille. Meitä onnisti hyvin, upean puutarhan ympäröimä omakotitalo sijaitsi noin kilometrin päässä konserttipaikoista.

klikkaa kuva isommaksi

Kuhmosta matka jatkui takaisin mökille Savonlinnaan (o.s. Punkaharjulle) hellettä pitämään. Musiikilliseen vauhtiin päästyäni osallistuin vielä oopperajuhlillekin, jossa käytiin tyttöporukalla katsomassa Carmenia.

Daphne mezereum

klikkaakuva isommaksi

Myrkyllinen kaunotar tämä näsiä. Näsiän sanotaan tappavan vaikka suden. Eikä siihen tarvita kuin kuusi marjaa! Ei kannata maistaa.

Markku Ojanen: Tunne vai järki, Polkuja viisasiin valintoihin

Markku Ojanen pohtii teoksessaan laajasti tunteen ja järjen merkitystä elämässä ja pohjaa pohdiskelunsa erittäin laajaan tutkimusaineistoon. Kirja käy hyvin psykologian oppikirjana tai hakuteoksena aiheesta kiinnostuneelle maallikolle. Selkeästi ja kiinnostavasti kirjoitettu teos, joskin se sisältää jonkin verran toistoa.

Muutaman kohdan ajattelin kirjata itselleni muistiin:

s. 158/ romanttisesta rakastumisesta ja rakkauden haavekuvasta: Kun ihannekuvan tulee säröjä, rakkaus on menetetty ja suhde päättyy. Se, mikä on menetetty, on romanttisen rakkauden haavekuva. Ei ole annettu mahdollisuutta kypsälle rakkaudelle, jolle on ominaista ehdoton keskinäinen tuki ja toisen vikojen sietäminen sekä tuo merkillinen riippuvuus toisesta, jota on vaikea pukea sanoiksi.

s. 226/ Uskontojen irrationaalisuudesta tieteen näkökulmasta: Ero kirkosta ei vielä merkitse sitä, että myönteisyys kristinuskoa kohtaan häviäisi. …. Tämä usko ei pidä melua itsestään ja on suvaitsevainen. Siihen kuuluu kuitenkin kaipuuta kauneuteen, hyvyyteen ja johonkin ihmistä suurempaan eli pyhyyden kosketukseen. Tällaisia kokemuksia ihmiset kaipaavat. He voivat saada niitä kirkon tilaisuuksista, mutta osa etsii näitä kokemuksia muualta.

s. 317/ Onnellisuudesta ja elämän tarkoituksesta: Kun vielä muistaisimme, että yhteinen tehtävämme on edistää yhteistä onnellisuuttamme

s.332/ Toivottomuudesta: Franklin (keskitysleiristä selviytynyt uhri) mukaan juuri itsekäs tarpeiden tyydyttäminen johtaa mielettömyyden kokemiseen, kun taas muiden ihmisten palvelu ja kärsimysten kohtaaminen synnyttävät aidon mielekkyyden kokemuksen.

s.348/ Tunneluovuudesta: Onko neuroosissa kysymys tunteisiin liittyvän luovuuden katoamisesta? …. Myös masentuneilla tunteiden luovuus heikkenee. Monissa kulttuureissa masennustiloja kuvataan sielun menettämisenä. Luovuus kumpuaa ihmisen sielusta.

Koti

klikkaa kuva isommaksi

Olen Paminan kanssa kahdestaan Kiviniemessä. Yksi mökkielämän iloja on vanhojen kirjojen löytyminen. Nyt käteeni sattui Rakas kaupunki, jossa Kersti Bergroth, Lempi Jääskeläinen ja Viljo Kojo kuvailevat omaa rakasta kaupunkiaan Viipuria.

Olen vasta kirjan alussa, mutta on pakko kirjoittaa muistiin Kersti  Bergrothin oivallus kodin olemuksesta, ja siitä mikä oli ja on hengeltään viipurilainen, karjalainen koti. Näin sivulta 30:

“Jokaisella maalla ja heimolla on oma käsityksensä siitä, mikä on oikea, hyvä koti, ihannekoti.
    Muutamissa maissa pidetään tärkeimpänä, että kodissa ollaan uutteria ja päteviä, että kaikki on järjestyksessä, kunnossa. Toisissa maissa uhrataan koteihin niin paljon rahaa kuin suinkin voidaan: kotien pitää olla mahdollisimman hienoja.
    Siellä meidän kotikaupungissamme kodille asetettiin aivan määrätty perusvaatimus. Kodin piti ennen muuta olla iloinen.”

Tähän ajatukseen minun on helppo yhtyä.

Pieni herkkuhetki

klikkaa kuva isommaksi

Koleana(kin) kesäpäivänä voi hemmotella itseään herkuttelemalla :)