Kolmiosainen kirja, jossa ensimmäisen osan pääosassa on
Norah, joka on tullut tapaamaan vanhaa, omavaltaista isäänsä. Isä on aikoinaan
jättänyt vaimonsa, kaksi tytärtään ja poikansa. Eron jälkeen isä ei ole ollut
tekemisissä entisen perheensä kanssa lukuun ottamatta poikaa Sonya, jonka hän
on haettanut asumaan luokseen ja jonka välit tämän äitiin ja sisariin hän on
katkaissut. Kun hylätty perhe elää kurjuudessa, ei Sonyn elämästä puutu mitään,
vaan päinvastoin isän suosikki nauttii yltäkylläisyydestä. Norahin yllätykseksi
ylivoimainen, ankara isä on nyt heikko vanhus, jolla on tyttärelleen enää yksi
tehtävä: pelastaa Sony. Selviää, että Sony on vankilassa syytettynä isänsä
uuden, nuoren vaimon murhasta. Tosiasiassa Sony ja nuori äitipuoli ovat olleet
rakastavaisia ja mustasukkaisuuksissaan isä itse on tappanut vaimonsa. Hän ei
kuitenkaan katso kestävänsä vankilaa, joten hän lavastaa poikansa syylliseksi.
Kuoleman lähestyessä hän haluaa hyvittää asian ja kutsuu Norahin luokseen
hankkimaan Sonylle asianajajan ja järjestämään tälle vapautuksen tai ainakin
lievemmän tuomion. Norah päättää pitää huolta veljestään ja hoitaa hänet
kotiin. Vanhus tuntee kuoleman
lähestyvän ja kokee vapautuksena sen, että Norah on tullut hänen luokseen
hoitamaan Sonyn asian kuntoon. Hän uskoo, että suostuessaan tehtävään Norah
hyväksyy sovinnon heidän välillään.
Toisessa osassa pääosassa on Rudy Descas, Keittiöitä
suunnitteleva ja myyvä mies, joka on ajautunut elämässään raiteiltaan. Alun
perin hän on kirjallisuuden professori, mutta onnettoman, väkivaltaisen
yhteenoton oppilaansa kanssa hän on menettänyt työnsä ja oikeuden toimia
opettajana. Hän pohtii elämäänsä, mikä osuus hänen omaan käytökseensä on
vanhemmilla. Poikasena hän on nähnyt – vai onko sittenkään nähnyt – kun hänen
isänsä on tappanut kilpailijansa liike-elämässä. Hän kärsii mustasukkaisuudesta:
onko afrikkalainen vaimo aikeissa jättää hänet. Vaimo toimii edelleen
opettajana, vaikka maahanmuuttajana ammatin harjoittaminen Ranskassa ei ole
yhtä helppoa kuin perheen vielä asuessa Afrikassa. Omaan poikaansa Rudylla on etäinen suhde: hän
ei oikein osaa olla pojan kanssa, mutta kun hän on jättämässä tätä oman,
enkeliuskoon höyrähtäneen äitinsä hoiviin, Rudy havahtuu ja ryhtyykin ottamaan
vastuuta lapsestaan. Tämäkin kappale päättyy sovintoon.
Kolmas osa vasta onkin masentava: Khady Demba on onneton
nainen, lapseton leski, joka elää anoppina ja kälyjensä armoilla – tai oikeammin
armottomuudessa. Lopulta hänet ajetaan matkoihinsa: palkataan mies kuljettamaan
hänet laivaan, jolla voisi pyrkiä pakolaiseksi Eurooppaan. Vaistonvaraisesti
Khady oivaltaa laivan epäkelvoksi ja pakenee. Pakomatka on kauhea: ainoana
turvana nuorukainen, Lamine, joka kuitenkin pettää Khadyn luottamuksen, myy
tämän prostituoiduksi ja häipyy vieden mukanaan Khadyn vaivalla kokoon saamat
vähät rahat. Mitään toivoa tai lohtua tarinassa ei ole: ainoastaan Khadyn
lannistumattomuus ja voima aina vain ajatella: pian tämä loppuu. Tämänkin kappaleen lopussa on kontrapunkti,
eli kerrotaan mitä samaan aikaan tapahtuu toisen ihmisen mielessä: Lamine toivoo,
että Khady ei muistele häntä pahalla. Tässäkin toiveena on sovinto.
Kaikkien kolmen kappaleen yhdistävänä teemana on naisen kyky
luottaa itseensä ja kestää vastoinkäymisiä ja nöyryytyksiä menettämättä
arvokkuuttaan. Tätä kuvaa hyvin kolmannessa osassa (s. 264) kohta, jossa Khady
muistelee miten hän, pikkutyttönä eristäytyneisyydestä kärsiessään, ei milloinkaan
yksin ollessaan tuntenut itseään yksinäiseksi, vaan ollessaan yhdessä muiden
lasten kanssa tai niiden perheiden kanssa, joissa hän palveli kotiapulaisena.
Kaiken kaikkiaan aika kummallinen kirja. Paikoin hyvin
pitkät ja polveilevat virkkeet sen verran haasteellisia, että piti lukea pariin
kertaan ennen kuin selvisi. Sain lainaksi siskolta.