Makroilua ompelulaatikossa

klikkaa kuva isommaksi

Entinen makrohaaste on nyt Pienen Linnun Tiny Things. Tällä viikolla kuvataan pieniä ompelulaatikon esineitä.

Tähän kokeilin ensimmäistä kertaa uutta salamanpidikettä, johon saa kiinni myös sateenvarjon valon heijastamista varten. (Hain sen tänään postista ja opetteleminen ei oikeastaan ole vielä edes alkanut.) Ensimmäisen kokeilun tulos oli aika tumma, mutta raw-muotoisen kuvanhan saa helposti muutettua näyttämään melkein high key -otokselta ;)

Ystävä haussa

klikkaa kuva isommaksi

Hyväntuulinen, huumorintajuinen ja ystävällinen perusasenne kaikkia kohtaan - siinä toivelistani ystävälle. 

Vuoden yksinelämisen jälkeen olen kypsynyt ajatukseen arjen jakamisesta ystävän kanssa. En sopeudu yksin olemiseen, minusta on paljon hauskempaa herätä yhdessä, syödä yhdessä, ulkoilla yhdessä ja ylipäätään kysyä kaverilta, mitä tehtäisiin. En ole minä-ihminen; olen me-tyyppi. Kaipaan symbioosia, jossa olen tarpeellinen jollekulle ja jossa lähelläni on minulle tärkeä olento.

Pulma on vain siinä, että kuka tai mikä tahansa ei ollenkaan käy. Nuoruusvuosien harharetken pohjalta minulla kun on kokemusta siitäkin, että ihminen ei milloinkaan ole niin yksinäinen kuin ollessaan yhdessä väärän ihmisen kanssa. Tärkeää on aito yhteys ja sielujen sympatia, muuten yhdessä oleminen on vain rasittavaa.

Tarvittavat ominaisuudet tulikin jo lueteltua. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta tyypin pitäisi olla jotenkuten hallittavissani eikä sen tarpeiden tyydyttäminen saisi asettaa kohtuuttomia vaatimuksia. Sisäsiistiksi opettaminen tietysti tulee ottamaan oman aikansa, mutta uskon selviäväni siitä, kunhan maltan toimia kärsivällisesti ja järjestelmällisesti. Ruuan kanssa saan myös olla tarkkana: liialliseen hellämielisyyteen ei sovi sortua, ettei kaveri pääse lihomaan. 

Luulen, että toiveideni kohde on jo löytynyt; nyt vain sopii toivoa että saan sen omakseni. Siis kunhan se ensin syntyy. Kyseessä on tietenkin koira, tarkemmin ottaen länsigöötanmaan pystykorva. Seuraavaa pentuetta odotetaan lokakuun puolenvälin paikkeilla. Peukut pystyyn. Jos nyt ei onnistu, ei silti syytä lannistua: häntä pystyyn ja kohti uusia pentueita.

Muutamalla eurolla väriä elämään

Jo vitosella saa iloa silmälle ja puuhaa kuvaajalle:

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

 Lopuksi vielä kokeiluja eri aukolla, ensin f/13:

klikkaa kuva isommaksi

  sitten f/10

klikkaa kuva isommaksi

ja vielä f/5,6, nyt  syvyysterävyys kapenee selvemmin

klikkaa kuva isommaksi

Leikkiminen on hauskaa! Ja nyt on tieteellisesti todettu, että leikkimällä myös oppii parhaiten.

Syksyn pehmeä valo

klikkaa kuva isommaksi

Kuvakokeiluja ikkunan läpi täydellä aukolla.

Käsillä on viimeiset viikot aikaa nauttia metsän vihreydestä. Ihan pian ovat puut lehdettöminä ja aamut, illat ilman valoa. 

Valokuvauskurssilla ...

...opeteltiin heijastumien hallitsemista heijastimien - siis valkoisten paperiarkkien - avulla. Todella hankalaa.

Yksi ostosvinkki kurssilta tarttui mukaan: Salamalaitteen pidike, johon saa kiinni myös sateenvarjon. Löytyy Amazonista täältä.

Päivän lyhetessä

klikkaa kuva isommaksi

Illat alkavat pimentyä. Oli aika viedä lyhty haudalle ennenkuin maa jäätyy.

Kanervatutkielma ja logoterapia

klikkaa kuva isommaksi

Yhtenä unettomana yönä rupesin googlaamaan aiheesta eksistentiaalinen tyhjyys tms. ja löysin asiaa logoterapiasta. Menemättä sen syvemmin asiaan tässä ja nyt lainaan sen verran Virtaniemen tekstiä että elämän tarkoitus voi muun ohella perustua luovaan toimintaan. Siis esimerkiksi kanervien kuvaamiseen.

klikkaa kuva isommaksi

Parempi tarkoitus löytyisi kyllä jos luovan toiminnan voisi toteuttaa jonkin tai jonkun muun hyväksi.

Tall ships

Isoja laivoja ihailtiin Helsingin Hietalahdessa kesällä 2013

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 336: Laiva

Urbaanit sienet

klikkaa kuva isommaksi

Tänä syksynä en ole lainkaan sienestänyt, en juuri edes nähnyt sieniä luonnossa. Talon kulmalla niitä  nyt kuitenkin näyttää kasvavan ihan kimpassa. En tiedä mitä ovat, mutta kovin kaupunkilaisilta vaikuttavat, kun viihtyvät noin ruuhkassa. Koivun kyljessä ovat, mutta eivät liene koivunkantosieniä. Nehän olisivakin ihan hyviä. Paitsi että niillä on myrkyllinen matkija, myrkkynääpikkä.

Tuttu muoto

klikkaa kuva isommaksi

Pyöreys on kaunista. Pyöreydessä täytyy olla jotain hyvin edullista, koskapa se on muoto, joka esiintyy luonnossa niin usein. Vaikka termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan systeemit pyrkivät kohti epäjärjestystä, niin silti sääntöä uhmatenkin esimerkiksi mandariini on päättänyt olla pyöreä. Niinkuin on ylipäätään moni marja ja hedelmä. Planeetatkin tuppaavat olemaan pyöreitä. Ja me ihmiset - tai ainakin moni meistä.

P.S. Myöhemmin kokeilin vielä miltä sama kuva näyttää gradientin kanssa:

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstai, haaste 335: Pyöreä

Håkan Nesser: Levande och döda i Winsford

 Erinomaisen mukaansatempaava psykologinen dekkari. Alkuun kirja ei vaikuta ollenkaan dekkarilta, mutta jännite alkaa hiljalleen tiivistyä, eikä kirjaa oikein malta laskea käsistään.

   Päähenkilö, TV:stä tuttu naistoimittaja on päättänyt murtautua ulos entisestä elämästään, tehdä tilit selväksi niiden kanssa jotka ovat hänet pettäneet. Uuden identiteetin turvin hän vaihtaa ympäristöä ja hävittää kaikki jäljet, jotka voisivat johtaa hänen paljastumiseensa. Suunnitelmaan kuuluu sopivan ajan jälkeen paluu entiseen identiteettiin peitetarinan avulla. Alun perin naisen tavoitteena on ollut vain elää koiraansa kauemmin, mutta vähitellen tulevaisuus saa muitakin suunnitelmia. Nainen toimii kylmän loogisesti, valehtelee sumeilematta kaikkein lähimmilleenkin, eikä uskoudu kenellekään. Voiko suunnitelma toimia? Mihin se voi kaatua? Lukijaa johdatetaan tekemään omia arvailujaan pitkin matkaa. Minut lopputulos yllätti, vaikka osaksi olin oikeilla jäljillä.

Huusiksen arvostelussa sanotaan näin:

”Ruggigt spännande "icke-deckare" av Nesser!En kväll i november anländer en kvinna till byn Winsford på Exmoor i sydvästra England. Med sin hund bosätter hon sig i ett ensligt beläget hus uppe på heden. Hon använder inte sitt riktiga namn och hennes avsikter med vistelsen är oklara. Hon vandrar bland törnen, dimmor och vildhästar. Hon har bestämt sig för att överleva sin hund.Hon har ett förflutet och en historia. Vad har hänt med hennes man? Är han i livet? Vem var han egentligen och vad var det som hände i Marocko för trettio år sedan?Och är det någon som letar efter henne? Levande och döda i Winsford är en bok om att fly från sitt gamla liv. Om att försöka göra upp. Om att kanske börja om trots att man inte är någon ungdom längre."Håkan Nessers nya kriminalroman är en träffsäker underhållningsbomb som rör sig i gränsmarken mellan den klassiska romankonsten och spänningsgenren." Hufvudstadsbladet”

Vielä saadaan nauttia auringosta

 Pihlajanmarjojen jo punertuessa luonto yllättää ja

klikkaa kuva isommaksi

hemmottelee lähes helteisellä säällä.

klikkaa kuva isommaksi, Cafe Mellsten

 Vielä saadaan nauttia auringonpaisteesta niin terasseilla

klikkaa kuva isommaksi, Cafe Bella

 kuin uimarannallakin, joko yhdessä

klikkaa kuva isommaksi

tai yksikseen.

klikkaa kuva isommaksi

Kaura

klikkaa kuva isommaksi

Kaurapuuro on terveellistä ja hyvää!

Valokuvatorstai, haaste 334: Vilja

Sisäpäivän viettoa

klikkaa kuva isommaksi

Syksyn kunniaksi minuun iski flunssa: kurkku on kipeänä, pärskin ja räkä valuu. Huh. En siis lähde sen enempää pilatekseen kuin avoimen yliopiston orientaatioluennollekaan.

Sen sijaan voin loikoilla ja miettiä suuria asioita. Kuten sitä, miten ihmiset hoitavat suhteensa kaikkiin satoihin fb-kavereihinsa. Kummitytölläni niitä on lähemmäs tuhat!

Ymmärrän kyllä, että omia kuulumisia ja kuvia on kiva jakaa mahdollisimman monelle; omat asiathan ovat niin kiinnostavia. Itsekin laitan joskus jopa ihan julkiseen jakeluun mielestäni erityisen onnistuneen valokuvan. Tätä en ihmettele ollenkaan. Sen sijaan ihmettelen sitä, miten kukaan voi seurata satojen ihmisten päivityksiä. Siihenhän eivät vuorokauden tunnit voi riittää, ainakaan jos elämässä on muitakin velvoitteita.

Onko siis niin, että sadoista kavereista valitaan pieni joukko ystäviä, joiden päivityksien sallitaan näkyä. Muut suljetaan pois. Kaveruus on siis sitä, että kaverit saavat olla kiinnostuneita minusta, mutta minä en jaksa niiden touhuja seurata. Aika noloa! Vaan minkäs teet.