Ilta-auringossa

klikkaa kuva terävämmäksi

Joku nauttii, kun saa mielensä mukaan marhata sisään ja ulos :)

Vappuaatto

Vapun aatoksi sattui lämmin päivä ja sen mukaisesti oli koirarannalla vilskettä. Elli oli riemuissaan ja uskaltautui mereen melkein kokonaan.

Käytiin kahvilla marinan uudella terassilla, Cafe Haukilahden rannassa. Saa nähdä riittääkö asiakkaita tähän Muumitalon kahvilaankin Paviljongin ja Cafe Mellstenin rinnalla. Kilpailua ainakin tulee lisää.

Kauneudessa sielu lepää

Kauneimmat asiat eivät ole ihmisen tekemiä, vaan löytyvät luonnosta: eläimet, kukat ja maisemat.  

Ihminen saa onnekseen niistä nauttia - ja ammentaa voimia itselleen.
 

Kauneus on ilo, joka ei jakamalla vähene.

Valokuvatorstai, haaste 2016/04/407 : Kaunis

Nätit

Nättejä ovat kevään ensimmäiset pienet kukat. Tässä oman pihan kaunokaisia:

Talventähti, klikkaa terävämmäksi

Valkovuokko, klikkaa terävämmäksi

valkovuokot ja scillat, klikkaa terävämmäksi

krookus nupussa, klikkaa terävämmäksi

krookukset, klikkaa terävämmäksi

Anemone nemorosa, klikkaa terävämmäksi

posliinihyasintti, klikkaa terävämmäksi

Makrotex, haaste: Nätti

Jatkoksi vielä myöhemmin auennut idän sinililja eli scilla siberica. Joka päivä jotain uutta. Se on kevättä, se!

Meriläinen Reetta: Tytön tie

Tämänkin löysin kirjaston bestseller-hyllystä. Oli kiinnostava lukea peräkkäin kahden suomalaisen menestyneen naisen, Merete Mazzarellan ja Reetta Meriläisen kirjat omasta elämästään. Hyvin erilaiset kirjat, hyvin erilaiset ihmiset ja hyvin erilaiset lähtökohdat.

Aurinkokissansa Mazzarella kirjoittaa jäsentelemättä, tajunnanvirranomaisesti, muiden tekstejä lainaillen, Meriläinen taas jäsennellysti ja niin että omat kokemukset antavat laajemman kuvan yhteiskunnallisista oloista ja kehityksestä. Molempia on hauska lukea ja molemmilla pilkottaa rivien välissä huumori. Meriläisen muistelut ovat nostalgista luettavaa. Suomi on kulkenut huikean matkan 1950-luvulta.

Meriläinen on kotoisin Pohjois-Karjalan Polvijärveltä, Kiteeltä ja Joensuusta. Kotoa hän on saanut vahvat eväät: opin kovaan työhön ja pulassa olevien lähimmäisten auttamiseen. Äidin opit olivat, ettei kukaan ole liian köyhä auttamaan ja ettei hyvä jakamalla lopu. Omasta annettiin, vaikka ei itselläkään kovin paljon ollut. Lahjakkaana tyttönä Meriläinen pääsi elämässään pitkälle, Helsingin Sanomien päätoimittajaksi, mutta uusiin haasteisiin tarttuessaan punnitsi tarkkaan riittävätkö omat rahkeet ja onko työ sitä mitä sisimmässään haluaa.

Hyvän kuvan Suomen luokkayhteiskunnan olemuksesta Meriläinen antaa viimeisessä luvussa, jonka on nimennyt Kalustetuiksi olohuoneiksi. Häntä on jäänyt vaivaamaan kuulemansa lause: ”Tätähän ei voi ymmärtää, ellei ole kasvanut kalustetuissa olohuoneissa.”  Tämän hän päätteli viittaavan siihen, että ”kalustetuissa olohuoneissa” kasvaneilla on menestyneiltä esi-isiltä perittyä sivistystä, ylivertaista tietämystä  ja hienostunutta käytöstä. Hänestä asiaa olisi auttanut, jos itseään kalustetuissa olohuoneissa kasvaneina pitäneet olisivat itse olleet asiasta eläviä todisteita. Itseltään hän katsoo puuttuvan sekä palava halu että asiaan tarvittava juhlallisuusgeeni. Hän sanoo: ”Taidan pitää enemmän arvostamieni ihmisten ja heidän ajatustensa täyttämästä olohuoneesta, jonne arroganssilla ja omahyväisyydellä ei ole asiaa.”

Orava kiusaa Elliä

klikkaa kuva terävämmäksi

 Ei ole elämä aina reilua, kun toiset pääsevät puuhun ja toiset eivät.

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

Kyllä harmittaa!
 

Mazzarella Merete: Aurinkokissan vuosi

Tämän nappasin kirjaston bestseller-hyllystä. Mazzarella kirjailijana herättää minussa kahdenlaisia ajatuksia. Toisaalta pidän hänen tyylistään kirjoittaa omasta elämästään ja omista ajatuksistaan. Hän saa eloa ihan arkisiin tuokioihin ja lukija näkee helposti kaiken silmissään. Hänen suhtautumistapaansa toisiin ihmisiin en aina voi ihailla: hän on omalla tavallaan itsekeskeinen ihminen. Ehkä se on perua hyvin suojatusta ja hemmotellusta lapsuudesta. Toisaalta en pidä hänen tavastaan suoltaa kirjojaan: teksti soljuu kuin tajunnanvirta, Mazzarella hyppää aiheesta toiseen epäkoherentisti ja täyttää tekstiä faktapitoisesti joko suorilla sitaateilla tai referaateilla lukemastaan. Lukija ei aina jaksa seurata. Ehkä tämä on kustantajan ja kirjailijan yhteinen strategia kassavirran luomiseksi.

Kaikki Mazzarella päähän pälkähtäneet tai silmien eteen sattuneet aiheet eivät välttämättä lukijaa kiinnosta. Mutta omasta arjestaan hän kirjoittaa eloisasti.

Askel taakse

klikkaa kuva isommaksi

Kevät on edellä tavanomaisesta, mutta nyt se otti askeleen takaisin. Tai no - tämähän on perinteinen vappusää ja siis nyt noin viikkoa etuajassa. 
 

Kaverukset

Venny ja Pamina tulivat hoitoon, kun isäntäväki meni konserttiin. Elli on mielissään.

klikkaa kuva paremmaksi

klikkaa kuva paremmaksi

klikkaa kuva paremmaksi

Vuorossa valkovuokot

Puutarhakalenterin uusimman luukun takaa löytyi valkovuokko, joka

klikkaa kuva terävämmäksi

 viihtyy scillojen seassa

klikkaa kuva terävämmäksi

  Pihalla riittää puuhaa myös timpurille

klikkaa kuva terävämmäksi

Puutarhakalenteri

Puutarhakalenterissani on taas auennut uusia luukkuja - uusia kukkia on siis ilmaantunut.
En tunnista. Mitäköhän mahtavat olla? Nämä ovat hyvin pieniä.

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

Ja sitten taas pakollinen Elli-kuva. Tässä hän on melkein kuin pieni Schaefer, vaikka oikeasti göötti onkin lehmä- eikä lammaspaimen.

klikkaa kuva terävämmäksi

Sataa

klikkaa kuva terävämmäksi

Sateella ei Ellikään näköjään viihdy ulkona. Aamulenkillä neiti toimitti asiansa ja kääntyi tomerasti takaisin kotiin. Välillä käy pihalla tarkistamassa tilanteen. Toinen lenkki ei onnistunut sen paremmin, kun sade taas yllätti juuri kun oltiin kiivetty Hauenkalliolle. Äkkiä takaisin kotiin kuivumaan.

Ollaan siis kotona, luetaan kirjaa (menossa Elefantens fot, kertoo tutkimusryhmästä Tsernobylin jälkeisessä ajassa) ja tarkkaillaan, olisiko jotain kuvattavaa. Sateella maailma ainakin heijastuu kivasti märästä terassista.

Merikallio, Isa: Jaksaa, jaksaa. Näkökulmia vaaralliseen ja kantavaan vahvuuteen

Viittaus tähän kirjaan sattui silmiini, kun odottelin Vianorin kahviossa renkaiden vaihtoa. Kiinnostuin ja tilasin sen saman tien Helmetistä. Asiaa kirjassa kyllä onkin, mutta kustannustoimittajaa olisi tarvittu saattamaan kirja luettavaan kuntoon.

   Ydinajatus on, että vahvuutta on kahdenlaista: vaarallista ja kantavaa. Vaarallinen vahvuus ajaa uupumukseen, kun taas kantava vahvuus johtaa tasapainoiseen elämään. Vaarallisen vahvuuden erottaa kantavasta se, että elämää ohjaavat lyhyellä tähtäyksellä halut ja pitemmällä tähtäyksellä tahto ja tavoitteet, kun taas kantavaa vahvuutta on se, että ihminen katsoo vielä pitemmälle sielunsa horisonttiin ja toimii tästä lähtökohdasta. Kaiken a ja o on oman sielunsa tunnistaminen ja rehellisyys sitä kohtaan. Käytännössä tämä merkitsee asioiden karsimista, kykyä sanoa ei asioille, jotka ovat tärkeitä ulkoisista syistä, ja keskittymistä asioihin jotka ovat itselle aidosti tärkeitä. Muista viis.

   Kun kirjoittaja on näin hyvin sisäistänyt karsimisen ja selkiyttämisen tärkeyden, olisi ollut luontevaa että kirja olisi saatettu koherenttiin muotoon. Nyt siinä on liikaa hajoavia virkkeitä, joista lukija ei suoraan sanoen saa mitään tolkkua muuten kuin korkeintaan arvailemalla kirjailijan ajatuksen lentoa. Kun joukkoon on vielä ripoteltu raamatunlauseita ja lainauksia haastatelluilta ihmisiltä ilman selkeitä viittauksia, ei lukija jaksa innostua.

Näitä elämän viisaus -kirjoja on markkinoilla ihan tarpeeksi ilman että Viisas Elämä kustantamo päästää ulos puolivalmiita kässäreitä.

   Mutta ihan viisas - joskaan ei kauhean omaperäinen - perusajatus kirjassa on: tee itsellesi tärkeitä asioita, älä anna ulkopuolisten asettamien tavoitteiden orjuuttaa itseäsi.

Kevättä

Elli sai kaverin luokseen kun Sulo tuli käymään.

 Hauskaa oli, ja aikansa riehuttuaan molemmat käyttäytyivät kiitettävän rauhallisesti.

Vaikka ei ihan Ellin tapaan linssilude olekaan, Sulo antautui kuvattavaksi
 

 

ja lopulta puruluukin kelpasi (vaikka odotusarvo taisi olla jossain paremmassa herkussa)

 Sillä aikaa kun emäntä keskittyi valokuvaamiseen toinen meistä teki oikeita töitä eli leikkasi ruusuja

ja kuritti koiranputkia
 

Kiitos Maija ja Sulo!
 

Pikkusynttärit

Keskiviikkoa vietetään joskus pikkulauantaina - eli (teko?)syynä juhlaan. Täällä vietetään tänään Ellin 1,5-vuotispäivää. Tässä virallinen potretti:

klikkaa kuva paremmaksi

 Sää suosi päivänsankaria. Synttärikahvit ja puruluut nautittiin pihalla ja ihailtiin scilloja.

klikkaa kuva paremmaksi