Mustikka kypsyy

 Mustikka alkaa kypsyä. Innokasta marjastajaa on nyt vaikea saada eteenpäin puskista.

Hauenkalliolla maksaruoho kukkii kauniisti. Kaupunkikesäkään ei ole yhtään hullumpi, kun kotiovelta aukeaa tällaiset tienoot.

Reijonen Kati: Lyhyt matka perille. Meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta

Sain tämän lainaksi ystävältä, joka puolestaan oli saanut kirjan kiitokseksi tekijältä. Tekijä luonnehtii teostaan yhden naisen matkaksi hullunmyllystä kohti mielenrauhaa. Minusta kirja on erinomainen. Ensinnäkin siinä esitetyt ajatukset menevät yksiin oman maailmankäsitykseni kanssa – Taolaisuudessa on paljon opiksi otettavaa. Toiseksi kirjaa oli ilo lukea, koska siinä oli paitsi omakohtainen, persoonallinen ote asiaan myös pinnan alla väreilevää humoristisuutta, itseironiaa.  Olen lukenut tätä aihepiiriä enemmän tai vähemmän sivuavia kirjoja ennenkin (mm. Tommi Hellstenin Saat sen mistä luovut ja Echart Tollen Läsnäolon voima), joista olen niistäkin tykännyt, mutta tämä miellytti ehkä vielä enemmän, koska tässä ei ollut opettavaa sävyä ja juuri sen huumorin ansiosta.

Sivulla 277 on tärkeä asia kiteytetty hauskasti:

”Minulle yksi tärkeimmistä taolaisuuden opetuksista on pyrkiä ottamaan maailma vastaan suorana kokemuksena, ilman käsitteiden väliintuloa. Elämän arvoitus valkenee meille hiljaisuudessa mietiskellen, ei juoksemalla ympäriinsä ja yrittämällä nimetä ja luokitella asiat kuten kasveja ja postimerkkejä suurennuslasi kädessä tutkiva Muumilaakson Hemuli. Päämäärättömästi vaeltelevan ja huilua soittelevan Nuuskamuikkusen elämäntyyli lienee lähempänä Laotsen opetuksia.”

Köynnöshortensia

klikkaa kuva terävämmäksi

Nyt alkaa köynnöshortensia kukkia. Se näyttää viihtyvän varjoisassa paikassaan marjakuusen kupeessa. Iltavalo osuu siihen kivasti. Kuva on otettu noin kymmeneltä illalla.

Oma vanha jakku löytyi Stockan myyntirekistä!

Aika uskomatonta, mutta Stocka myy asiakkaiden vanhoja lumppuja uutena?

   Torstaina sovitin yhtä villatakkia ja unohdin sinne pellavaisen jakkuni.

Sunnuntaina rupesin jakkua kaipaamaan ja muistin minne olin sen jättänyt. Sitä ei kuitenkaan löytynyt vaateosaston tiskin takaa enempää kuin löytötavaroista (jonne myyjän mukaan unohtuneet tavarat viedään).

    Ajattelin katsoa, jos löytyisi joku samantapainen, niin voisin ostaa uuden hukkaamani tilalle.

 Ja löytyihän sieltä, nimittäin juuri oma vanha, käytetty jakkuni! Se oli saanut uuden tuotenumeron ja hinnan. Selitin asian myyjälle, joka tietokoneelta tarkistettuaan totesi että juu, tietoa ei löydy varastosaldosta. Sain omani takaisin ja olen tyytyväinen. 

 Mutta opetuksena kaikille kaksi asiaa:

1) Älkää unohtako tavaroitanne Stockalle: ne saatetaan myydä eteenpäin uutena.

2) Vaatteita ostaessanne ette voi olla varmoja että teille ei myydä jonkun toisen vanhoja retkuja.

P.S. Nyt ei bloggerissa rivivälit tottele ollenkaan!
 

Juhannuksena

Juhannuksena kesä kääntyy. Nuorena en voinut käsittää vanhoja ihmisiä, jotka alkoivat juhannuksena manata kesän loppua ja syksyn saapumista. Kyllähän päivä kieltämättä alkaa lyhetä, mutta vielä tapahtuu kaikkea mukavaa, ennenkuin ilo on ohi. Esimerkiksi ruusut ovat vasta nupulla:

klikkaa kuva terävämmäksi

Kamppailu kirvojen kanssa näyttää kääntyneen voitokseni - ainakin toistaiseksi - mutta vihulaiset saivat ihan riittävästi aikaan tuhojaan ennenkuin huomasin ja tartuin toimeen.

klikkaa kuva terävämmäksi

Suuria ja pieniä gööttejä

On jäänyt päivittämättä Sulon viime visiitti.

Mikä on parempi kuin göötti? Tietenkin kaksi gööttiä.

Harjaantunt silmä erottaa oitis, kumpi on komea Sulo ja kumpi simpsakka Elli. 
Mutta tässä siis komea Sulo:

 Ja tässäkin:

Ja tässä taas pieni sirpakka Elli. 
Sulo painaa reilusti kaksi kertaa niin paljon kuin Elli. Eikä kumpikaan ole yhtään ylipainoinen. Me vaan ollaan monenlaisia; kaikki yhtä ihania!

 Pionitkin oli vielä pakko kuvata ja hyvä niin, sillä rankkasade piiskasi ne ihan rutuksi.
 

Franzen Jonathan, Purity

Sujuvasti kirjoitettu mammuttiromaani, jossa aineksia ei ole säästelty. On nuori Pip Taylor (Purity), jonka äiti ei palasta hänelle sen enempää omaa oikeaa identiteettiään kuin tytön isääkään. Äiti elää vaatimattomasti ja sitoo Pipin lujasti itseensä. Todellisuudessa hän on miljardiomaisuuden perijä. Äitiään uhmaten Pip lähtee selvittämään juuriaan.

Toisaalla ollaan Itä-Saksassa, missä tapahtuu kauheita: stasipomon poika Andreas elää etuoikeutettua elämää ja hyvittääkseen velttoiluaan auttaa isäpuolensa hyväksikäyttämää toveriaan murhaamaan tämän (siis tytön isäpuolen). Berliinin muuri sortuu, maailma muuttuu ja Andreas ryhtyy eräänlaiseksi Snowdeniksi . Loppujen lopuksi kaikki langat kietoutuvat yhteen ja Andreas auttaa Pipiä selvittämään taustansa. Aikamoinen kuvio, etten sanoisi aika epäuskottavaa fabulointia. Noin 600 sivua ja raskas pidellä kädessä; ei tästä mitään innostunutta elämystä syntynyt.

Sadetta ja tuulta

Jotain hauskaa piti keksiä, kun pihalla ei nyt ole kivaa.

Vinkki tuli Ellin siskolta Sissiltä.
 

Puutarhahuolia

TV:ssä on vain ohjelmia ihanista puutarhoista: puutarhaunelmia ja unelmapuutarhoja.

Miten ollakaan, omalla pihalla välillä piinaa kuivuus (no, siitähän selviää kastelemalla) ja välillä rankkasade, joka piiskaa armotta kukkia. Pionit eivät siitä riemastu, ja etupihan japaninkellot ottavat nokkiinsa oikein tosissaan.

Ruusut näyttävät selvinneen talvesta hyvin ja tuottavat runsaasti nuppuja. Mutta nuputpa ovat hädissään massiivisen kirva-armeijan invaasion edessä.

Yritin päästä tunkeilijoista eroon toluliuoksen avulla, mutta tuloksetta. Muhevaisen taimitarhassa sitten neuvottiin lionnonmukainen torjunta-aine, jonka pitäisi tehota. 

 Saa kuitenkin olla tarkkana, että torjunta ei kohdistu mehiläisiin tai kimalaisiin.

Koiranpolkka: tanssiinkutsu ja sitten menoksi

 Kissanpolkka oli pitkään ainoa osaamani pianokappale. Kissan en tosin koskaan ole nähnyt tanssivan polkkaa; sen sijaan koiralta se sujuu hienosti. Eikä ole väliä vaikka kavaljeeri olisi vähän isompaakin sorttia. Tässä Elli ja tuntematon valkoinen bokseri
 

Valokuvatorstai, Haaste 2016/06/414: Tanssi

Omalla terassilla

Kesä kauneimmillaan. Talvella tätä ihanuutta sitten vain muistellaan.

Pioni

Pionista oli pakko ottaa talteen kokonainen kuvasarja nupusta kukkaan. Pioni kun on kuin äitini  inkarnaatio. Kaunis ja rehevä! Ja pioni vie minut aikamatkalle lapsuuden huvilalle Hanhilahteen. Pionissa on kesä!
 

Uimarannalla

Kaikkein hauskinta on leikkiminen! Sen ainakin voi koira ihmiselle opettaa.
 

Aamulla

Koira rakastaa rutiineja: ilmeisesti on turvallista kun asiat toistuvat samalla tavalla. Meillä toistuu joka aamu sama kuvio: aamulenkin ja -palan jälkeen kiireesti makuuhoneeseen ja sängylle istumaan, katse vastapäisen talon pihatiehen naulittuna. Siellä asuu kavereita, ja hyvällä tuurilla niitä pääsee bongaamaan. 

 Välillä täytyy toki hiukan huilata

 Emäntää taas kiinnostaa, miten ikkunan alle istutettu alppiruusu pärjää: hyvältä näyttää!

Pihapäivitystä

klikkaa kuva terävämmäksi

 Nyt on kukkaan auennut tarharaunioyrtti (Symphytum asperum), josta en ensin tiennyt, onko tulossa jotain rikkaruohoa. Mutta ei, kyseessä onkin monipuolinen koristekasvi http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/tarharaunioyrtti

klikkaa kuva terävämmäksi

 Tarharaunioyrtti kasvaa pihallani vähän syrjässä, katajan katveessa.

klikkaa kuva terävämmäksi

Makrotex, haaste 2016/06: kesäkuu
Valokuvatorstai, haaste 2016/06/413 : Herkkä 

Etupihan puolella rhododendron ja crataegus

klikkaa kuva terävämmäksi

Ikkunan alla kukkiva alppiruusu on tämän kevään uusi tulokas, jonka istuttamiseen sain arvokasta apua ystävältäni. Toivottavasti paikka miellyttää ja kaunotar menestyy tässä. Rhododendron ikivihreänä on yksi suosikkikasveistani. Vieressä on mäntyjä, joten uskon sillä olevan hyvät mahdollisuudet.

klikkaa kuva terävämmäksi

Kadun toisella puolella ihastusta herättää upeasti kukkiva ruusuorapihlaja eli Paul's Scarlet (Crataegus media). Uusi asuinympäristöni on osoittautunut oikeaksi kuvaajan - ja koiran emännän - paratiisiksi!

klikkaa kuva terävämmäksi

klikkaa kuva terävämmäksi

Kiviniemen kivet

 Jääkauden kuljettamat kivet istuvat tukevasti paikoillaan, niitä ei ihminen liikuta. Silmäniloa, mutta myös hyötyä niistä on. Tämä kivi toimii veden korkeuden mittarina.

 Joillakin on suu ammollaan.

Ja jotkut toimivat sananmukaisesti kivijalkana tai kulmakivenä.

Nämä kivet löytyvät Saimaalta, Pihlajaveden rannalta.

Valokuvatorstai, haaste 412: Kivi