Vappuaatto

Vappu tulee - oletko valmis?

Edellisen keväisen ja kukkaloistoisen postauksen jälkeen otetaan nyt pari harppausta taaksepäin. Huomenna on vapun aatto; tänään sataa räntää ja Uudellemaalle on annettu varoitus kovasta tuulesta sekä erittäin huonosta ajokelistä. 

Näillä keleillä sohvan nurkka on paras paikka.

 Kevään etenemistä seurataan Ellin kanssa nyt vain sisältä käsin. Kukkamekkokin saa odottaa.

Vihdoin oleskelua terassilla - hetkeksi

Ihana aurinkoinen päivä, joskin tuulinen. Ellin kanssa pitkään rannalla, Cafe Mellstenin terassilla kahvit ja lohipiirakka salaatilla. 

Kotona jatkettiin terassilla: Ellille puruluu, emännälle kahvikuppi käteen, kirja (Hansén: Birgitta Ulfsson, med och mot min vilja) ja tietysti myös kamerat. Posliinihyasintti eli Puschkinia scilloides (ylin kuva) ja krookukset Nikonilla ja 100 mm:n macro:lla, muut Leicalla

Ellin ruuan jälkeen ehdittiin juuri kiertää Hauenkallio ja sitten alkoikin jo sataa: rakeita, vettä ja räntää. Vaikeaa on kevään tulo.

Tänään liputetaan veteraanipäivän kunniaksi. Hyvä niin; heille kiitos siitä, että Elli saa nauttia elämästään kukkien  keskellä omalla terassillaan. Ja me kaikki muutkin.

Valkoinen maa

Vajaan viikon päästä on vappu. Perinteinen vappusää on täällä jo nyt. Tänään taas herättiin lumisateeseen. Vaan säätä ei kannata harmitella, se kun on mikä on, eikä siihen voi vaikuttaa. 

Kaikkea voi aina yrittää kuvata, ja se on joka tapauksessa hauskaa, vaikka ei tavoite onnituisi. Tässäkin yritin saada lumisateen näkyviin. Käytin pienintä aukkoa (f/22) ja pienintä herkkyyttä (ISO 100) ja 4" valotusta. Mutta ei ne sadejuovat silti näy. Pitempi valotus olisi jo polttanut kuvan pilalle. Ilmeisesti tarvittaisiin suodatin. Sellaista minulla ei ole. Kerran jopa tilasin harmaasuodattimen FotoTapion kautta, mutta sitä ei ikinä tullut. Mahtavatko ihmiset enää käyttääkään suodattimia?




 

Kansallinen koirapäivä 24.4.

 Koirapäivän kunniaksi tein Ellistä kuvasarjan. On sitä turhempiakin päiviä juhlittavaksi.

Samalla tallensin muistoksi missä vaiheessa kevät on pihalla tänä vuonna.

Viimeistä lukuunottamatta kaikki kuvat on kuvattu Leica-pokkarilla. Viimeinen Nikonilla (D600) linssillä 75-200/2,8. Kuvat paranevat klikkaamalla.
 

Aurinkoa odotellessa

Auringon korvikkeena pääsiäiseksi saadut keltaiset kukat.

 Kevät on viime vuoteen verrattuna jäljessä. Scillat ovat kyllä auenneet

Elli toivoo, että voitaisiin oleskella pihalla yhdessä. Yksinään on tylsää.

Wiking Meik, Hygge. Hyvän elämän kirja

Suomalaisilla on sisu, tanskalaisilla hygge. Oikein söpö hyvän olon käsikirja. Itse olen suuri hyggen ystävä; minusta hygge on jotain samaa kuin muumipeikko. Kirjassa uhrataan paljon itse sanan etymologiaan. Millä sanalla käsitettä missäkin kielessä yritetään määritellä. Cosiness, hominess, koselig, Gemütlichkeit , kodikkuus …. hmm. Kyllä kai hygge on parasta pitää ihan omana sananaan, kuten juuri sisukin.

Kirjassa kuvataan kodikasta iltaa sisällä takkatulen ääressä, kun ulkona on kylmää ja pimeää. Joku kysyy mikä voisi olla vielä hyggempää. No, jos ulkona olisi oikein kova myrsky. Hyggeily on ennen kaikkea mielentila, siihen ei tarvita rahaa.

Groen Hendrik, Viimeiset villitykset. Hendrik Groeni (83 ¼ v.) salainen päiväkirja

Kirja hollantilaisen vanhustalon arjesta. Hauskasti kirjoitettu, mutta samalla inhimillinen muistutus siitä, mitä vanheneminen myös ikävimmillään on. Reippaimmat perustavat kerhon ja tekevät kaikkea hauskaa, myös palvelutalon ulkopuolella. Jännitteet henkilökunnan ja muiden asukkaiden kanssa nostavat esiin ongelmia, joita kateus ja vallanhimo saavat aikaan. Ystävyys punnitaan kun kaverilta amputoidaan jalka, toinen vähitellen dementoituu ja kolmas hiipuu kommunikoinnin ulottumattomiin aivoinfarktin jälkeen. Kirja on inhimillinen kuvaus ystävyyden, epäitsekkyyden ja itsekunnioituksen merkityksestä, loppuun asti.

Meillä Minna Lindgren on kirjoittanut peräti trilogian samasta aihepiiristä. Hendrik Groenin kirjassa saa – samoin kuin Lindgrenillä – lukija nauraa välillä ääneen. Tämä on ehkä hivenen enemmän jalat maassa, ei niin hassuttelevan hilpeä, mutta aivan yhtä hyvin paikkansa puoltava kuvaus vanhusten elämästä. Ehkä tässä on enemmän miesnäkökulmaa.

 Kyllä tätä voi suositella. Nappasin mukaani kirjaston Bestseller-hyllystä. Kansitekstin mukaan teos on kansainvälinen menestys.

Pitkäperjantaina lounaan ja lenkin välissä

Runsaan lounaan jälkeen pieni lepohetki ja sitten ulos  lenkille.

Huhtikuu

Huhtikuussa saadaan ihailla jo ensimmäisiä kukkia: talventähdet, lumikellot ja krookukset availevat silmiään. Mutta huhtikuu on ennenkaikkea vaihtelevan sään aikaa. Äkkiä onkin taas lunta. Kevät keikkuen tulevi. Siitä kai tässäkin on kysymys.

Makto-tex haaste: huhtikuu