Sekaisin ruusuista

Nyt on New Dawn auennut. Herkän hieno, vaikka joku paholainen on terälehdestä päässyt haukkaamaan.

Köynnösruusu (Sympathie vai Flammentanz, en vieläkään tiedä) on jo kauan ollut kaunis, ja on sitä kuvattukin, mutta joka päivä se yllättäen on vielä komeampi. Enkä ole ainoa joka haukkoo henkeään sen edessä. Tuntuu kuin pää menisi sekaisin sitä ihaillessa. Sitä on siis pakko vielä ikuistaa talvipäivien iloksi itselle.

Amppelitkin tuntuvat pitävän tämän kesän viileistä keleistä. Koko terassi on kuin kukkamerta.

 
Seuraavana vuorossa pienet vaaleanpunaiset ruusut aloittelevat  kukintaansa:

 

Ja koko pihan kaunistus on tietysti Elli.

Wohlleben Peter, Puiden salattu elämä. Kasvimaailman kuninkaiden tunteista ja viestinnästä.

Saksalaisen metsätieteilijän kirja mullistaa nykykäsitykset kasvikunnan kyvyistä. Tutkijataustansa ansiosta Wohlleben tuntuu tietävän mistä kirjoittaa, hänen näkemyksensä perustuvat tutkimuksilla todennettuihin tosiasioihin, joskin niiden tulkinta saa ajoittain suorastaan runollisia ulottuvuuksia. Joka tapauksessa minulle tässä oli paljon uutta ja paljon mietittävää.

Puut siis voivat todistetusti kommunikoida ja jopa tehdä yhteistyötä keskenään – ja myös sienien kanssa. Puut voivat varoittaa lähestyvästä vaarasta ja ne voivat auttaa vahingoittunutta naapuriaan ravinteiden saamisessa. Kommunikointi tapahtuu kemiallisin keinoin: puut alkavat erittää erilaisia kemiallisia yhdisteitä vaaran, esimerkiksi kuivuuden tai tuhohyönteisten takia. Naapurin ravitseminen tapahtuu juurten välityksellä. Puilla todella on meiltä salattu elämänsä: jo pelkästään niiden juuristot, jotka ulottuvat maan alle vähintään yhtä laajasti kuin niiden maanpäällinen latvusto, jää meiltä helposti tiedostamatta.

Kaikki tämä vaatii lukijalta sulattelua ja saa aikaan ajattelutavan muutoksen: puun halaajat eivät ehkä olekaan sellaisia höppänöitä, joina heitä pidetään. Vegaanit voivat joutua laajentamaan suojelukohteensa myös kasveihin, mikä heidän kohdallaan johtaa ruokavalikoiman supistumiseen entisestään. Toisaalta puiden ja metsän hyvää tekevä vaikutus on meille ollut intuitiivisesti selvä jo ennestään; nyt asialle alkaa löytyä selityksiä. Viherpeukalot puolestaan ovat aina tienneet, että kasvit aistivat hellän hoidon ja että niille pitää puhua lempeästi. Kyse ei ole pelkästään hengitysilman hiilidioksidista.

Tämä kannattaa lukea.

De Kerangal Maylis, Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät

Sydämensiirtokertomus.  Teini-ikäinen surffaripoika joutuu auto-onnettomuuteen ja saa fataalit aivovauriot. Käynnistyy kamppailu hänen elimiensä saamiseksi luovutukseen. Toisaalla vakavasti sydänsairas nainen odottaa sopivaa sydämen luovuttajaa. Sekä luovutukseen että vastaanottamiseen liittyy toisaalla potilaan omaisten ja toisaalla potilaan kannalta vakavaa eettistä ja psykologista pohdintaa ja valmistautumista tulevaan tapahtumaan. Myös lääkärien kannalta sekä luovutukseen että vastaanottamiseen liittyy dramatiikkaa. Sopivan sydämen löytymisen ja irrottamisen jälkeen kaikki on vähällä sortua liikenneruuhkaan: vastaanottajan sydän kun on jo irrotettu ja potilas on valmiina siirrännäisen kiinnittämiseen.

Tämä on nyt elokuvanakin. Taidan mennä katsomaan.

Jansson Tove, Bulevarden och andra texter

Tove Janssonin mukava kokoelma vähemmän tunnettuja novelleja vuosilta 1934-1997. Tapahtumapaikkoina ovat Pariisin bulevardit, Dresdenin asema ja Veronan varjoisat kujat. Tarkkanäköistä ja lämminsydämistä ihmiskuvausta huumorikaan unohtamatta.  Yhdessä novellissa hahmotelaan muumilaakson taloa ja asukkaita, yhdessä kuvataan alkuun pääsemisen vaikeutta kirjoittamisessa. Janssonin kuvitus täydentää teosta.

Ruusutarhassa

Ruusujen lumo piilee niiden omanlaisuudessa. Ne ovat kuin persoonia, kaikki erilaisia. Yksi omista suosikeistani on tämä herkän hento, melkein valkoinen sulotar. Tässä vielä sadepisaroiden raikastamana.

Nyt on aukeamassa tämä punaruusu, joka majailee köynnösruusun juurella.

Köynnösruusu, joka luultavasti on lajiltaan Sympathie, on ollut kukassa jo pitkään, ja tänä kesänä se kukkiikin runsaana. Melkein käsittämätömän runsaana! 
   Harmittaa, kun en ottanut ylös noiden kahden ensimmäisen ruusun lajia, kun ne vuosi sitten istutettiin. Vahingosta viisastuneena nyt tiedän, että tämän kesän tulokas on New Dawn, lapsuuden kesäpaikkani muistona. Siellä sitä pidettiin suuressa arvossa, kirjaimellisesti kuin kukkaa kämmenellä. Siinä on nyt pikkuiset nuput; toivottavasti jaksavat puhjeta kukkaan ja toivottavasti saan kirvat torjuttua.

Pikkupuutarhassa pitää toki olla ruusujen lisäksi muutakin, esimerkiksi yrttejä.

Sulo kävi kylässä

Tarkoitus oli lähteä Ellin ja Sulon kanssa tutustustumaan Hanikan luontopolkuun, mutta kun sääennuste lupasi jatkuvaa sadetta, niin kahden tunnin maastolenkki ei houkutellut. Tyydyttiin kiertämään Hauenkalliota. Ja sitten tultiin meille kuivattelemaan.

 

Ellikuvia

Elli alkaa olla jo iso tyttö, 2v ja 9 kk. Utelias,vahvatahtoinen ja päämäärähakuinen -  eli kaikki kiinnostaa, jaksaa keskittyä haistelemaan samaa kohtaa vaikka miten pitkään  (ja siis jumittaa remmissä) ja liikkuu ripeästi silloin kun on mielestään menossa jonnekin, muuten remmikävely on ihan älytöntä - siis jos ei ole mitään kiinnostavaa tiedossa. Todella viisas ja resursseja harkiten käyttävä neiti. Tavattoman ystävällinen sekä koirille että ihmisille, mutta iän myötä oppinut varovaiseksi eli ensin tarkkailee ja lähestyy vasta kun on ensin pääsyt selville vastapuolen vaarattomuudesta.
Vahvoista mielipiteistään huolimatta hyvin yhteistyöhakuinen eli rakastaa tottelemista (namipakalla). Missään tokossa ei olla käyty, mutta paikka, seis, seuraa ja täällä sujuvat ihan kohtuullisesti. Rakastaa vapaana juoksemista, mutta tulee hyvin luokse, joskaan ei välittömästi mikäli joku mielenkiintoinen juttu on kesken.

Ruusukuvia

Kun en osaa päättää, minkä valitsisin, niin pläjäytän tähän kaikki. Ruusut ovat lumonneet minut. Niitä on ihana ihailla ja hauska kuvata.

Katkennut dahlia

Yhdestä dahliasta katkesi varsi. Kukka pääsi Gunnel Nymanin maljakkoon.

Lipstikkakeittoa omalta pihalta

Paitsi silmänruokaa, saa pihalta ihan suuhun pantavaakin. Lipstikkakeitto on herkkua.

Freesataan oliiviöljyssä sipulia ja hiukan valkosipulia (tällä kertaa kotona sattui valkosipulin lisäksi olemaan vain uutta punasipulia, joten käytin sitä). Pari perunaa ja kasvislientä päälle porisemaan ja jonkun ajan päästä silputut lipstikkalehdet, joita parin perunan seuraksi tuli reilusti, ehkä kolme-neljä desiä. Kypsä keitto soseeksi bamixilla, päälle kermaa ja kiehautus. Hyvää tuli.
 

Pihatunnelmat talteen

Ja vielä tallennan näitä kesän pihatunnelmia. Haluan muistot kuin pulloon. Toiset säilövät marjoja ja sieniä, minä aistihavaintojani. Ikinä en olisi arvannut, miten paljon iloa pienestä pihasta voi olla!

Iltavalossa

Ihan niinkuin näitä samoja kohteita en olisi kuvannut jo aikaisemmin, mutta taas sormia syyhyttää päästä painamaan kameran laukaisinta. Minulle valo on vähintään yhtä tärkeä elementti kuin kohde sinänsä - tai ainakin joskus ja ainakin melkein. Senpä vuoksi sama kohde on erilainen eri päivinä ja eri vuorokauden aikoina. Koskaan mikään ei ole ihan samanlainen kuin jonain  toisena hetkenä. Vaikka satunnainen katsoja voi tuumata, että johan nämä on  nähty, niin ehei, ei ole.