Miehen kello..

klikkaa kuva isommaksi

... vuosikymmenien takaa.


Makroviikot, haaste 94: Kello

Tunnustus

Sain tällaisen kauniin tunnustuksen. Lämpimät kiitokset Kaari3!

Tunnustuksen säännöt ovat:

Minun pitää kertoa itsestäni kahdeksan paljastavaa asiaa ja jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogin pitäjälle.  Heidän tulee kopioida kuvasymboli.

Olen kertonut itsestäni suurinpiirtein kaiken jo moneen kertaan, mutta tässä tulee kahdeksan paljastusta Kaari3:n omia paljastuksia mukaellen:

1. En koskaan höystä puhettani kirosanoilla, mutta ärräpää irtoaa huuliltani herkästikin kun satutan itseni tai kun möhlin oikein kunnolla.

2. Usko on minulle hyvin henkilökohtainen asia ja rukous metafyysinen tapahtuma. Luonto ja musiikki ovat kirkkojani. Matkustellessani käyn katsomassa rakennettujakin kirkkoja, mutta minulle niiden hartain tunnelma on silloin kun niissä ei ole toimintaa.

3. Olen harrastanut avantouintia, mutta tapa jäi sen jälkeen kun selkäni murtui tapaturmaisesti.

4. Olen makean ystävä, mutta nyt olen innostunut terveellisemmästä, kasvispitoisesta ruuasta. Sen jälkeen en ole tuntenut tarvetta viinereihin. Tummaa suklaata syön edelleen kohtuullisesti.

5. Pidän klassisesta musiikista ja svengaavasta jazzista. Jas tietenkin oman nuoruusajan musiikki kolahtaa aina mukavasti. Erityisen iloinen olen siitä, että voin seurata livenä Metropolitan Oopperan esityksiä vaivattomasti melkein kotinurkillani.

6. Naamastani kuulemma näkyy, jos yrittäisin valehdella. En edes yritä, koska se olisi liian työlästä.

7. Laitan ruokaa tai silitän mieluummin kuin siivoan. Mutta yleensä minulla ei juurikaan riitä aikaa kotitöihin, koska minun pitää koko ajan valokuvata. Siinä missä pikkuvauvat laittavat kaiken näkemänsä suuhunsa, minä valokuvaan kaiken näkemäni.

8. Koiran ajatteleminen vie osan ajastani. Tällä hetkellä meillä ei ole koiraa, eivätkä olosuhteet juuri nyt ole otolliset sellaisen hankkimiselle, mutta ajatukseni pyörivät silti jatkuvasti tämän mahdollisuuden ympärillä.

Haasteen jälkimmäinen osa on vaikeampi, koska olen jakanut tämän tehtävän aikaisemmin jo niin monelle, että nyt on pakko vain kiittää blogini oikeassa reunassa lueteltuja bloggaajia. 

(P.S. Taas harmittaa nämä tolkuttomat kappalevälit, joita en saa millään pienemmiksi. Miksi bloggerin editointi ei onnistu???)

Pippurimyllyt

klikkaa kuva isommaksi

 Pippurimylly on arjen välttämätön työkalu. Ja mustapippurit ovat välttämätön mauste miltei ruuassa kuin ruuassa.

klikkaa kuva isommaksi

Kirjainhaaste 22: PP sanan keskellä

Hyvät naiset ja miehet – Ladies and Gentlemen

 Olin eilen kuuntelemassa Aivotutkimussäätiön yleisöluentoa Oivat, soivat aivot ja kuulin elämässäni ensimmäisen kerran yleisöä tervehdittävän sanoilla Hyvät naiset ja miehet. Ja kyllä särähti korvaan. Ennen vanhaanhan tervehdys kuului Hyvät naiset ja herrat.

Oikeastaan on aika outoa, että suomenkielessä ei ole sanaa sisäsiistille naisihmiselle, siis vastinetta sanoille damer, ladies, mesdames, Damen. Rouva ei kelpaa, eihän ruotsissa tai saksassakaan tuossa kohdassa käytetä sanoja fru tai Frau.

Mutta jos vanha tapa (hyvät naiset ja herrat) ei kelpaa, niin onko toisaalta enää tarpeen näinä sukupuolineutraaleina aikoina erikseen tervehtiä yleisöä jalkovälin anatomian mukaisesti. Jos tapaa muutetaan, niin miksei sitten saman tien vain sanota Hyvät ihmiset, hyvät läsnäolijat tms. Hyvät naiset ja miehet kuulostaa ainakin minun korvissani kovin keinotekoiselta. Miltä kuulostaisivat Women and Men tai Mina kvinnor och män?

No, eipä professori Arajärvi sentään tohtinut tervehtiä meitä sanalla Toverit ;)

Ehkä suomenkieleen pitäisi saada vastine daamille/ladylle; olemmehan EU-jäsenyyden myötä oppineet poskisuudelmatkin.

Uusia tuttavuuksia

Helsingin Sanomien sunnuntai-sivuilla pilkattiin täti-ihmisiä siitä, että nämä eivät tunne pitahayaa. Ihan aiheesta pilkattiinkin, sillä ainakaan minä en häntä tuntenutkaan.

 Mutta, kas. Asia korjaantui nopeammin kuin toimittaja osasi kuvitellakaan.

Kun nimittäin kävin lähikaupassa hakemassa unohtunutta purjoa, niin vaa'an vieressä oli laatikollinen eksoottisen näköisiä trooppisia hedelmiä. Poimin mukaani kokeeksi kaksi kiinnostavan näköistä otusta. Punainen, eksoottisen kalan näköinen on juuri tuo yllämainittu pitahaya, vihreän nimeä en nyt muista.

Sisältä hedelmät näyttävät tällaisilta. Sisus syödään lusikalla. 

Maku oli lopulta ehkä pieni pettymys: hintaan ja koreaan kuoreen nähden melko mitättömän makuisia nämä sittenkin ovat. Suomalaiset marjat ovat parempia. 

Eläköön lähiruoka!

Maaliskuun myräkkä ...

klikkaa kuva isommaksi

.. toi lisää lunta. Autot on taas kaivettava esiin kinosten alta.

Mutta niinhän laulussakin sanotaan:

Siperian lakeus on suuri,
siellä Sonja lunta lapioi.
:,: Sonjalla kävi hiton huono tuuri,
länsituuli uutta lunta toi. :,:

Jokohan kevät tämän jälkeen voittaa?
 

Kaunis kuihtuminen

klikkaa kuva isommaksi

Aikaisemmassa postauksessa (täällä) ihastelin joidenkin ruusujen kykyä kuivua rupsahtamatta. Jopa niiden pudonneet terälehdet ovat omalla tavallaan kiinnostavia ja kauniita.

klikkaa kuva isommaksi

 

klikkaa kuva isommaksi