Oma vanha jakku löytyi Stockan myyntirekistä!

Aika uskomatonta, mutta Stocka myy asiakkaiden vanhoja lumppuja uutena?

   Torstaina sovitin yhtä villatakkia ja unohdin sinne pellavaisen jakkuni.

Sunnuntaina rupesin jakkua kaipaamaan ja muistin minne olin sen jättänyt. Sitä ei kuitenkaan löytynyt vaateosaston tiskin takaa enempää kuin löytötavaroista (jonne myyjän mukaan unohtuneet tavarat viedään).

    Ajattelin katsoa, jos löytyisi joku samantapainen, niin voisin ostaa uuden hukkaamani tilalle.

 Ja löytyihän sieltä, nimittäin juuri oma vanha, käytetty jakkuni! Se oli saanut uuden tuotenumeron ja hinnan. Selitin asian myyjälle, joka tietokoneelta tarkistettuaan totesi että juu, tietoa ei löydy varastosaldosta. Sain omani takaisin ja olen tyytyväinen. 

 Mutta opetuksena kaikille kaksi asiaa:

1) Älkää unohtako tavaroitanne Stockalle: ne saatetaan myydä eteenpäin uutena.

2) Vaatteita ostaessanne ette voi olla varmoja että teille ei myydä jonkun toisen vanhoja retkuja.

P.S. Nyt ei bloggerissa rivivälit tottele ollenkaan!
 

Juhannuksena

Juhannuksena kesä kääntyy. Nuorena en voinut käsittää vanhoja ihmisiä, jotka alkoivat juhannuksena manata kesän loppua ja syksyn saapumista. Kyllähän päivä kieltämättä alkaa lyhetä, mutta vielä tapahtuu kaikkea mukavaa, ennenkuin ilo on ohi. Esimerkiksi ruusut ovat vasta nupulla:

klikkaa kuva terävämmäksi

Kamppailu kirvojen kanssa näyttää kääntyneen voitokseni - ainakin toistaiseksi - mutta vihulaiset saivat ihan riittävästi aikaan tuhojaan ennenkuin huomasin ja tartuin toimeen.

klikkaa kuva terävämmäksi

Suuria ja pieniä gööttejä

On jäänyt päivittämättä Sulon viime visiitti.

Mikä on parempi kuin göötti? Tietenkin kaksi gööttiä.

Harjaantunt silmä erottaa oitis, kumpi on komea Sulo ja kumpi simpsakka Elli. 
Mutta tässä siis komea Sulo:

 Ja tässäkin:

Ja tässä taas pieni sirpakka Elli. 
Sulo painaa reilusti kaksi kertaa niin paljon kuin Elli. Eikä kumpikaan ole yhtään ylipainoinen. Me vaan ollaan monenlaisia; kaikki yhtä ihania!

 Pionitkin oli vielä pakko kuvata ja hyvä niin, sillä rankkasade piiskasi ne ihan rutuksi.
 

Franzen Jonathan, Purity

Sujuvasti kirjoitettu mammuttiromaani, jossa aineksia ei ole säästelty. On nuori Pip Taylor (Purity), jonka äiti ei palasta hänelle sen enempää omaa oikeaa identiteettiään kuin tytön isääkään. Äiti elää vaatimattomasti ja sitoo Pipin lujasti itseensä. Todellisuudessa hän on miljardiomaisuuden perijä. Äitiään uhmaten Pip lähtee selvittämään juuriaan.

Toisaalla ollaan Itä-Saksassa, missä tapahtuu kauheita: stasipomon poika Andreas elää etuoikeutettua elämää ja hyvittääkseen velttoiluaan auttaa isäpuolensa hyväksikäyttämää toveriaan murhaamaan tämän (siis tytön isäpuolen). Berliinin muuri sortuu, maailma muuttuu ja Andreas ryhtyy eräänlaiseksi Snowdeniksi . Loppujen lopuksi kaikki langat kietoutuvat yhteen ja Andreas auttaa Pipiä selvittämään taustansa. Aikamoinen kuvio, etten sanoisi aika epäuskottavaa fabulointia. Noin 600 sivua ja raskas pidellä kädessä; ei tästä mitään innostunutta elämystä syntynyt.

Sadetta ja tuulta

Jotain hauskaa piti keksiä, kun pihalla ei nyt ole kivaa.

Vinkki tuli Ellin siskolta Sissiltä.
 

Puutarhahuolia

TV:ssä on vain ohjelmia ihanista puutarhoista: puutarhaunelmia ja unelmapuutarhoja.

Miten ollakaan, omalla pihalla välillä piinaa kuivuus (no, siitähän selviää kastelemalla) ja välillä rankkasade, joka piiskaa armotta kukkia. Pionit eivät siitä riemastu, ja etupihan japaninkellot ottavat nokkiinsa oikein tosissaan.

Ruusut näyttävät selvinneen talvesta hyvin ja tuottavat runsaasti nuppuja. Mutta nuputpa ovat hädissään massiivisen kirva-armeijan invaasion edessä.

Yritin päästä tunkeilijoista eroon toluliuoksen avulla, mutta tuloksetta. Muhevaisen taimitarhassa sitten neuvottiin lionnonmukainen torjunta-aine, jonka pitäisi tehota. 

 Saa kuitenkin olla tarkkana, että torjunta ei kohdistu mehiläisiin tai kimalaisiin.

Koiranpolkka: tanssiinkutsu ja sitten menoksi

 Kissanpolkka oli pitkään ainoa osaamani pianokappale. Kissan en tosin koskaan ole nähnyt tanssivan polkkaa; sen sijaan koiralta se sujuu hienosti. Eikä ole väliä vaikka kavaljeeri olisi vähän isompaakin sorttia. Tässä Elli ja tuntematon valkoinen bokseri
 

Valokuvatorstai, Haaste 2016/06/414: Tanssi