Kuvasin kuunliljaa ensin pikku-Leicalla ja sitten Nikon 105 macrolla. Kuvat on otettu illalla aika huonossa valossa, joten aika rakeisia ovat molemmat. Verraten hyvin minusta pokkarikin pärjää.
Leica-pokkari
Nikon 105mm f/2,8 macro
Pihalla kukkii nyt myös valkoinen malva.
Jaloangervot tuomipihlajan juurella näyttävät minusta kauniilta.
Ruusujen moninaisuus ihastuttaa. Innolla odotan jokaista aukeavaa ja mietin millainen on tulossa. Suosikkini on nyt tänä kesänä istutettu valkoinen, joka on niin puhtaan ja herkän, jotenkin klassisen näköinen.
Mutta aika ihana on myös vaaleanpunainen söpöliini, joka tekee runsaasti pieniä kukkia
Tuomipihlajan marjat alkavat kypsyä. Voikohan niitä syödä?
Sitä varmaan Ellikin miettii. Mustikoita hän ainakin syö innokkaasti. Tuomipihlajassa riittää muutenkin ihmettelemistä, ja vahtimista, kun sen suojissa piileskelee milloin rastas, milloin taas orava. Eikä Elli pienillä jaloillaan pääse lähellekään. Kyllä harmittaa!
Jaakko Heikkilän hieno valokuvateos Venetsian palatseista ja
sen asukkaista. Kuvia täydentävät Venetsian ja sen patriisien historiaa kuvaavat
tekstit. Kaiken kaikkiaan miellyttävä elämys, juuri sopiva leppoisan iltapäivän
lukemistoksi aurinkoisella patiolla istuskellessa. Kun kiirettä ei ole ja
kaukana kavala maailma.
Viereinen Hauenkallio on nykyään Ellin lempireitti. Sinne tahtoo askel vetää jo heti aamulenkillä. On se minustakin hieno, kuin pikku-Koli.Vaikea vain on saada sen tunnelmaa kuvaksi, varsinkaan jos mukana ei ole kameraa, vaan vain pelkkä kännykkä. Aina kuitenkin tekee mieli kokeilla. Jotenkin sen tunnelma toistuu minusta paremmin mustavalkoisena:
Nämä näkyvät selvästi paremmin, kun klikkaa ne auki.
Olen koirien, kirjojen ja kameran ystävä, olen eläkkeellä ja asustan Espoossa.
Kuvani ovat omiani; ethän lainaa niitä luvatta. Jos haluat käyttää kuviani, ota yhteyttä, niin sovimme asiasta erikseen.
Klikkaamalla kuvat saa suuremmiksi.