skip to main |
skip to sidebar
Sade on omalla tavallaan kaunista ja rauhoittavaakin, mutta koiralle sitä turha selittää. Ainakaan Elli ei näytä ymmärtävän, miksi emäntä ei väännä hanaa kiinni.
Kävin katsomassa Taneli Eskolan valokuvanäyttelyn Valokuvataiteen museossa. Hienoja ja vaikuttavia kuvia, joiden ääreen oli hyvä pysähtyä. Melkein kaikki olivat mustavalkoisia.
Vaikka väriteknologia on kehittynyt huimasti ja mahdollisuus värin tallentamiseen on tietysti välttämätöntä, kannattaa silti välillä jättää värit pois. Ainakin sadekuviin mustavalkoisuus sopii mielestäni paremmin. Ja Ellin katsekin tulee paremmin ymmärrettäväksi ilman värejä. Oleellinen pääsee paremmin esille. Toisinaan less is more.
Ei tällaisena päivänä oikein muuta voi tehdä kuin pötkötellä sängyllä ja
kääntää välillä kylkeä
No, onneksi ikkunasta sentään voi tarkkailla maailmanmenoa. Se onkin Ellin mielipuuhaa.
... on valo ja kukat. Helteestä ei ole niin väliä, pääasia että ulkona on kiva olla. Ja valoa riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Varhainen aamukävely koiran kanssa. Valon ansiosta valokuvaaminenkin on paljon antoisampaa kuin talvella, jolloin luonnonvalo on harvinaisempaa herkkua. Ja kukat taas ovat ehtymätön aihe valokuvaajalle. Taidan olla ihan addiktoitunut! Tässä tämänpäiväinen kukkakuvani (tai kaksi). Nämä ovat pikkuruisia ruususia, joita pihani nyt pursuaa.
Makroviikot, haaste : parasta kesässä
... ovat usein niitä, jotka syntyvät spontaanisti, hetkessä. Niinkuin eilen jolloin sattuma toisensa jälkeen johdatti kokoon kokonaisen sukukokouksen. Mukana oli isoja ja pieniä, vanhoja ja vauvoja, koiria ja ihmisiä.
Lämmintä riitti niin, että
tuolit siirrettiin terassilta nurmikolle varjoon;
jotkut taas viihtyivät
parhaiten marjakuusen oksien suojassa, kuin omassa majassaan.
Kyllä oli taas hauskaa!
Mutta kaikki loppuu aikanaan. Mihinkä ne kaverit nyt lähtivät? Elli ihmettelee.
Onneksi puutarha-assistentti on ainakin toistaiseksi jättänyt ruusut rauhaan, vaikka kaivaakin mielellään itselleen viileää makuupaikkaa ruusujen vieressä kultatyräkin alle. Multa vain lentelee terassille.
Orvokiksi luulemani onkin kivikkokilkka (Cymbalaria pallida) tai rauniokilkka (Cymbalaria muralis).
Kuunliljasta oli aikaisemmin lähikuva; tältä se näyttää kauempaa. Kaksi samanlaista rinnakkain, joista toinen vallan mahtavan kokoinen ja toinen melko pikkuinen.
Terassilla voi ihailla pihaa kokonaisuutena. Voi tätä onnea! Ellin puolesta olen niiiin tyytyväinen, mutta kaupan päälle tuli paljon iloa itsellekin. Kyllä kannatti asunnon vaihtaminen! Nyt syön ulkona melkein joka päivä.
