lauantai 17. marraskuuta 2012

Vielä vapaana


klikka kuva isommaksi

Talvi ei vielä tullutkaan - vaikka lokakuussa vähän uhkasi. Meri on avoin ja näyttää melkein kesäiseltä. Ihan kiva. Kylmää ja liukasta saadaan kyllä joka tapauksessa riittävästi.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Myöhäissyksyn vehreyttä


klikkaa kuva isommaksi
Valokuvatorstai haaste 264:  tekstikatkelma ajankohtaan liittyvästä kirjasta:

"Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa. Paljaat mustikanvarvut olivat kellanvihreitä ja karpalot tummia kuin veri.[…] Sateen kohina ja veden solina jatkuivat muuttumattomina, niissä oli sama lempeä yksinäisyyden ja täyttymyksen ääni."


Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (1970),  suom. Kaarina Helakisa.

torstai 15. marraskuuta 2012

Fingers crossed


klikkaa kuva isommaksi
Englantilainen ristii sormensa toivottaakseen toiselle onnea, mutta kun suomalainen pitää sormet ristissä - ja vielä selän takana - hän valehtelee. Aika monimielinen ele.
 ________________

Kuvatakseni vähän sirompia sormia, otin kohteeksi vanhan pöytäkoristeen. Sirot kädet ovat neidon kaunistus.
 
klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi


Makroviikko, haaste 80: Sormi

tiistai 13. marraskuuta 2012

Suloinen ....


klikkaa kuva isommaksi
.... pienokainen

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lapsuuskoti


Kuva: Esko Silvanto (klikkaa isommaksi)

Olen kuvassa luultavasti noin kuusivuotias. Olen siinä sisarusteni kanssa kotimme olohuoneessa. Kuvaustilanteen muistan vain hämärästi, mutta monet seikat kuvassa tuovat mieleeni eläviä muistoja. Muistan sylissäni olevan Lilli-nuken: isäni toi sen minulle Amerikasta ja se oli ykkösnukkeni loppuun asti. Muistan mustat lakeerikengät: ne käytiin isän kanssa ostamassa kenkäkaupasta, joka oli pitkänsillan toisella, siis pohjoispuolella. Sinne ei ollut yleensä mitään asiaa, paitsi tietenkin isällä, jonka työpaikka sijaitsi Diakonissalaitoksella Alppikadun numerossa 2. Se osoite tuli minulle myöhemmin kovinkin tutuksi, kun opiskeluaikana ajoin isän sinne aamuin töihin ja illoin hain hänet sieltä kotiin. Vastineeksi palvelusta auto oli päivisin minun käytössäni. (Siihen aikaan oma auto opiskelijalla olisi ollut koko lailla tavatonta.) Muistan myös vadelmanpunaisen mekon, jossa oli valkoinen pitsikaulus.

Kuvan huoneen muistan erityisen hyvin. Kotimme sijaitsi funkkistalon yhdeksännessä kerroksessa puiston laidalla ja länteen aukeavien isojen ikkunoiden ansiosta se oli erittäin valoisa. Olohuoneessa oli kulmaikkuna ja sen alla kulmasohva. Me lapset saimme leikkiä ja peuhata sohvilla. Kuvan esineistä osan kohtalosta en tiedä, mutta osa niistä on nyt omassa kodissani, mm. isosiskoni takana oleva taulu, samoin taulu kuvan vasemmassa laidassa ja sen vieressä oleva Tynellin seinävalaisin. Myös seinävaate ja vasemmalla näkyvä pieni matto ovat löytäneet tiensä kotiini. Tästä kodista muutimme minun ollessani 13-vuotias. 

Kuvan on ottanut ammattivalokuvaaja, isäni serkku. Niitä otettiin useampia, ja allaolevaa otettaessa vähän "lavastettiin".

kuva: Esko Silvanto (klikkaa isommaksi)
Koska takassa ei saanut polttaa (talo oli kärsinyt pommituksessa ja ehkä hormit olivat vaurioituneet) ja kun kuvaan haluttiin illuusio tulen leimusta, kuvaaja asetti sinne lampun. Muistan miten tämä asia valheellisuudessaan häiritsi minua. Harmitukseni taitaa näkyä naamastani (olin jo lapsena tosikko). Myös veljeäni taisi moinen poseeraaminen harmittaa. Ja kun nyt katson kuvaa kriittisellä silmällä, niin kyllähän lampun johto kuvassa häiritsee! Nykytekniikalla se varmaan fotoshopattaisiin pois. Tässäkin kuvassa on nykykotini esineistöä: takan reunalla etualalla näkyvä naisfiguuri ja sen vieressä oleva Gunnel Nymanin maljakko, matto allamme sekä takaseinän taulu.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Valmiina talveen


klikkaa kuva isommaksi

Vesi alkaa jäätyä.


klikkaa kuva isommaksi

Viime talven myrskyssä rikkoutunut laituri on korjattu ja talviuimarien tuulensuoja tuotu paikoilleen.

klikkaa kuva isommaksi

Kaikki on valmiina talviuintia varten. 
Nyt vain täytyisi kerätä rohkeutta aloittaa uudelleen harrastus, joka jäi selän murtumisen jälkeen (siis vuosia sitten) tauolle.

klikkaa kuva isommaksi

Tätä uimaria ei veden kylmyys haittaa. 
Eikä hän tarvitse laituria sen enempää kuin tuulensuojaakaan - moisia ihmisten kotkotuksia!

Kaunis totuus



MALin (Matemaattis-luonnontieteellisten alojen akateemiset) jäsenlehden kannessa oli tällainen kuva esimerkkinä laskutoimituksesta. Jäin tätä katsomaan pikäksi aikaa: mikä harmonia! On ihmeellistä, että tuo yksinkertainen kaavio toteutuu. Ja vielä ihmeellisempää on, miten joku on keksinyt sen. Matematiikka on kiehtovaa ja totuus yksinkertaisesti kaunista.